Mikä on lajisi, missä valmennat ja minkä tason urheilijoita?
Lajini on maailman kilpailluin kamppailulaji, eli judo. Valmennan Uudenkaupungin judoseura Waseda-Clubissa. Tällä hetkellä valmennettavieni ikäjakauma ulottuu esikouluikäisistä lähes 80-vuotiaisiin veteraaniurheilijoihin. Urheilijoiden taso vaihtelee Startti Cupista – eli kilpailu-uraansa aloittelevien urheilijoiden kilpailuista – aina SM-tasolle saakka.
Miten sinusta tuli valmentaja, ja mikä inspiroi sinua valmennustyössä?
Aloitin harjoitusten ohjaamisen hyvin pian judoharrastukseni aloitettuani vuonna 1987. Pienessä kaupungissa ohjaajista on aina pulaa, ja kun silloiset ohjaajat olivat estyneitä, lankapuhelin pirahti lapsuudenkodissani – ja minua pyydettiin vetämään harjoituksia. Vuosien kuluessa huomasin vähitellen vastaavani koko seuran valmennuksesta.
Valmennustyössä minua inspiroi moni asia – tässä muutama esimerkki. On hienoa nähdä, kun valmennettava oppii uuden taidon tai tekniikan. Luonnollisesti kilpailumenestyskin motivoi. Ehkä eniten inspiroi se, kun huomaan valmennettavan sisäisen motivaation ja vahvan tahtotilan: silloin valmennussuhde muistuttaa bensaa ja liekkejä – molemmat ruokkivat toisiaan. Itselleni iso asia seuravalmentajana on se, jos pystyn vaikuttamaan siihen, että valmennettava omaksuu liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan. Silloin tuntuu, että on voinut vaikuttaa paitsi yksilön, myös kansanterveyden ja yhteiskunnan hyväksi.
Millainen on valmennusfilosofiasi, ja mitkä arvot ohjaavat työtäsi?
Pyrin valmentamaan kuin hyvä johtaja – johtamalla esimerkillä. Kannustan valmennettaviani osallistumaan kilpailuihin ja leireille näyttämällä esimerkkiä ja osallistumalla itsekin erilaisiin tapahtumiin. Myös harjoituksissa teen pääsääntöisesti samat harjoitteet kuin valmennettavat, jolloin voin arvioida niiden toimivuutta, kuormittavuutta ja tehoa.
Osallistun kilpailuihin myös ottelevana valmentajana, jotta minulla pysyy tuntuma kilpailutilanteiden vaatimuksiin – niin fyysisiin, teknisiin, taktisiin kuin psyykkisiinkin.
Työtäni ohjaa ennen kaikkea ihmisläheisyys ja yksilöiden huomioiminen. Haluan olla kannustava valmentaja, mutta myös odotan valmennettavilta omaa panosta. Harjoituksiin tullaan, vaikka vähän väsyttäisi, ja tehdään sen hetken paras mahdollinen suoritus. Periksi antaminen liian helposti tai väärässä kohdassa ei vie urheilijaa eteenpäin – ja eikö juuri se ole kuitenkin jokaisen tavoite, ainakin sisimmässään?
Miksi liityit Suomen Valmentajiin, ja mitä jäsenyys on sinulle antanut?
Minun on pitänyt liittyä jo vuosia sitten, mutta syystä tai toisesta se on aina jäänyt. Virallisesti liityin vasta tämän vuoden tammikuussa. Tultuani valituksi Suomen judovalmentajakerhon hallitukseen viime syksynä sain lopullisen sysäyksen hoitaa jäsenyyden kuntoon.
Jäsenyys on avartanut näkemyksiäni valmentamisesta – erityisesti Valmentaja-lehden haastatteluiden ja laajan jäsenverkoston kautta.
Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille valmentajille?
Energistä, voimaannuttavaa ja menestyksekästä vuotta kaikille valmentajille! Jokainen valmentaja tekee erittäin arvokasta työtä tahollaan. Muistakaa pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistanne – se on ensisijaisen tärkeää. Kun valmentaja voi hyvin, hyötyvät siitä luonnollisesti myös valmennettavat.
Jos voisit valmentaa ketä tahansa historian henkilöä tai fiktiivistä hahmoa, kuka se olisi ja miksi?
Minulla ei ole yhtä tiettyä henkilöä, jota erityisesti haluaisin valmentaa. Ihanteellinen valmennettava on sellainen, jolla on vahva sisäinen palo siihen, mitä tehdään. Henkilö, jota ei tarvitse motivoida erikseen harjoitteluun. Tällöin valmentaja voi kulkea rinnalla tukena – auttaen valmennettavaa saavuttamaan omat unelmansa urheilijana, ja ehkä samalla tai myöhemmässä vaiheessa myös muilla elämän osa-alueilla.
