Suomen Valmentajat on pyrkinyt viime vuosien aikana vauhdittamaan suomalaisen valmennuskulttuurin kehitystä valmentajakeskeisistä toimintatavoista enemmän urheilijalähtöisen valmennuksen suuntaan - ensin ”Valmentajalla on väliä”-kirjausten avulla ja tällä hetkellä ”Meidän urheilu”-kehitysprosessin kautta. Meidän urheilu on opetus- ja kulttuuriministeriön tukema kehitystyö, jota tehdään yhteistyössä Suomen Olympiakomitean ja sen verkostojen, Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEKin, Suomen Ammattivalmentajat SAVALin ja koko urheiluyhteisön kanssa.
Kun luodaan uutta kulttuuria ja sen myötä uusia käsitteitä, on hyvä, että syntyy keskustelua, jotta voidaan luoda yhteistä ymmärrystä ja määritellä käsitteitä tarkemmin. Mitä urheilijalähtöinen valmentaminen on ja mitä se on erityisesti joukkuelajeissa? Otetaan esimerkiksi koripallo. Kuka koripallossa heittää korin? Joukkue vai pelaaja? Tai kuka puolustaa omaa koria? Joukkue vai pelaaja? Jos pelaaja ei osu koriin, ketä valmennetaan? Entä, jos puolustava pelaaja ei pysty puolustamaan vartioitavaa pelaajaansa, valmennammeko koko joukkuetta vai kehitämmekö yksittäisen pelaajan osaamista?
Hyvään joukkuevalmennukseen kuuluu sekä joukkueen että pelaajien valmennusprosessit. Valmentajan tulee osata oma lajinsa hyvin. Mitkä ovat esimerkiksi pelin isot taktiset periaatteet? Mitä laji vaatii joukkueelta ja mitä pelaajilta? Miten peliä ja pelaajia kehitetään? Tai miten ja millä harjoitteilla peliä kehitetään, ja niin edelleen.
Pelin harjoituttamisprosessin lisäksi erittäin tärkeää on osata pelin johtamisprosessi: peliin valmistautumisen kokonaisuus, pelin aikainen toiminta sekä pelin jälkeinen arviointikokonaisuus. Erittäin iso osa joukkueen valmentamista on myös ryhmädynamiikka. Joukkuelajeissa yksilö on aina suhteessa toisiin ihmisiin. Esimerkiksi joukkueen ilmapiirin vaikutus oppimiseen, kehittymiseen ja yhteistyöhön on merkittävä. Ja toisaalta valmentajan työtavoilla on iso vaikutus joukkueen ilmapiiriin. Valmentajan tulee osata hyvin joukkueen valmentamisen kokonaisuus.
Hyvällä joukkuevalmennuksella parannetaan pelaajien välistä yhteistyötä. Jos mietitään, että kenen pitää oppia ja kehittyä, kun halutaan joukkueen kehittyvän? Ei voida sanoa, että joukkue oppii. Palataan aina yksilöön, pelaajaan. Jos halutaan parempaa vuorovaikutusta tai yhteistyötä, pelaajan vuorovaikutus- tai yhteistyötaidon pitää kehittyä. Jos halutaan nopeampaa peliä, pelaajan voimanopeusominaisuuksien, taidon ja pelikäsityksen pitää kehittyä. Tai jos halutaan enemmän koreja, pelaajan heittotaidon pitää kehittyä. Eli samanaikaisesti joukkuevalmennusprosessin rinnalla tulisi valmentaa pelaajia yksilöinä.
Kilpa- ja huippu-urheilussa jokaisella joukkueen pelaajalla tulisi olla oma kehityssuunnitelma, joka on tehty yhdessä pelaajan ja valmentajien kanssa urheilijalähtöisesti − eli urheilijan vahvuuksien ja heikkouksien mukaan, niin että urheilijaa osallistetaan suunnitteluun heti prosessin alkuvaiheessa. Juuri tässä kohtaa valmennusta tarvitaan lisää urheilulähtöistä näkökulmaa, koska jokainen urheilija on erilainen ja valmentajan tulee huomioida tämä valmennuksessa.
Suomessa on paljon hyviä valmentajia, ja tiedämme, että yllä esitetyt toimintatavat ovat jo sitä arkea, mitä monissa menestyvissä joukkueissa toteutetaan. Hyvään valmennukseen kuuluu sekä joukkueen että yksilöiden rinnakkainen kehittäminen. Parhaimmillaan joukkueprosessi tukee yksilön kehittymistä ja yksilöprosessi joukkueen kehittymistä.
Valmentajan tehtävänä on auttaa urheilijaa kehittymään
Suomen Valmentajien johtamalla Meidän urheilu -kehitysprosessilla halutaan kuitenkin ottaa jo seuraava askel kohti entistä urheilija- tai ihmislähtöisempää tapaa toimia. Siinä askeleessa ytimessä ovat urheilijan henkiset voimavarat. Määriteltäessä, mitä on urheilijalähtöinen valmennus, tärkeimmäksi tekijäksi nousee urheilijan sisäinen motivaatio sekä henkiset voimavarat ja niiden kehittäminen. Kumpuaako urheilijan tekeminen hänen omasta halustaan ja innostuksestaan tehdä vai toteuttaako hän esimerkiksi vain valmentajan tekemää suunnitelmaa? Parhaimmillaan ihminen rakastaa sitä, mitä tekee, on innostunut ja kokee tekemisen merkitykselliseksi. Hän ei laske tunteja vaan tekee uskomattoman määrän työtä, koska hän pitää siitä. Urheilijalähtöisellä valmennuksella tavoitellaan sitä, että tekemisen voima lähtee urheilijan sisältä. Se on urheilun suurin voima. Toisin sanoin, kehon valmentamisen eli fyysisten ominaisuuksien sekä taidon tai taktiikan, ohella keskitytään mielen valmentamiseen. Miten valmennetaan ihmisen/urheilijan ajatusta niin, että pystytään vahvistamaan sisäistä motivaatiota ja muita henkisiä voimavaroja, kuten itseluottamusta, vastuullisuutta tai suoritustunnetta. Kysymys on mielen valmentamisesta, henkisen valmennuksen osaamisesta. Pystymmekö me valmentajat auttamaan urheilijoita löytämään henkiset voimavaransa. Miten se tehdään? Tätä osaamista me haluamme Meidän urheilu -kehitysprosessilla edistää ja auttaa valmentajia kehittämään omaa toimintaansa.
Valmentajan tehtävä on auttaa urheilijaa, myös joukkuelajeissa. Kun ajatellaan urheilun yhteiskunnallista merkitystä, emme valmenna urheilijaa vain urheilusuoritusta varten. Urheilun avulla voimme auttaa lapsia, nuoria ja ihan kaikkia urheiluun osallistuvia koko elämän taivalta ajatellen. Urheilu tarjoaa parhaimmillaan tärkeää osaamista elämää varten. Esimerkiksi opimme pitämään huolta omasta fyysistä hyvinvoinnista, sekä mielen valmennuksen avulla myös omasta henkisestä hyvinvoinnista, joka on taas perusta sosiaaliselle hyvinvoinnille. Opimme kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja tekemään heidän kanssaan yhteistyötä. Urheilulla on paljon annettavaa laajemmin myös ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Urheilun ja urheiluvalmennuksen suurin merkitys yhteiskunnalle on oppimisen ja kehittymisen taito. Urheilun avulla voimme vahvistaa samanaikaisesti sekä kehoa että mieltä – henkistä vahvuutta. Oppiminen perustuu yksilön haluun ja kykyyn oppia. Sen vuoksi puhumme ihmis- tai urheilijalähtöisestä valmentamisesta, koska oppiminen perustuu kunkin yksilön lähtökohtiin. Oppia voi niin monella tavalla. Niin kuin voi myös valmentaa.
Kiitos Harri, että herättelit keskustelua aiheesta. Meillä on varmasti yhteinen tavoite kehittää suomalaista valmennusta ja löytää uusia tasoja. Meidän urheilun ydintekijöiden kanssa uskomme siihen, että valmennuksen laatu on tärkein yksittäinen tekijä esimerkiksi suomalaisen huippu-urheilumenestyksen kannalta. Vuorovaikutuksen avulla voimme luoda yhteistä ymmärrystä asiasta.
Erkka Westerlund
puheenjohtaja, Suomen Ammattivalmentajat SAVAL
Aihetta on käsitelty Meidän urheilun ohjausryhmän piirissä. Tämä blogikirjoitus syntyi käytyjen keskustelujen pohjalta Erkka Westerlundin toimesta.
