Valmentajan työssä oppiminen on avain menestykseen

20.6.2024

Miten luomme valmentajille kehittävän toimintaympäristön? Miten huippuosaaminen syntyy ja mahdollistuu? Muun muassa näistä kysymyksistä olemme päässeet keskustelemaan pintaa syvemmältä suomalaisten huippuvalmentajien, urheilujohtajien ja huippu-urheiluverkoston asiantuntijoiden kanssa. Valmentajien teemahaastattelujen kautta olemme pysähtyneet erityisesti arjen valmennustyössä tapahtuvan valmennusosaamisen kehittämisen äärelle. Pureudumme tässä blogitekstissä valmentajan oppimiseen ja siihen, kuinka valmentaja kehittyy todelliseksi asiantuntijaksi. Tekemämme työ on osa osaamisen kehittämisen valtakunnallisen työryhmän toimintaa.

Valmentaminen on tiedon, kokemusten, vuorovaikutuksen ja monimutkaisten prosessien muodostama kokonaisuus. Valmentaminen on laaja ja syvällinen prosessi, jossa oppiminen tapahtuu arjessa. Se on jatkuvaa oppimista, itsensä kehittämistä ja uusien näkökulmien omaksumista. Huipuksi tullakseen valmentajan tulee sitoutua elinikäiseen oppimiseen.

Kehittävän ympäristön rakentaminen

Valmentaminen on kykyä luoda ympäristö, jossa urheilijat voivat kasvaa ja kehittyä.  Se on kokonaisvaltaista työtä, jossa painottuu valmentajan rooli inspiraation ja vaatimustason ylläpitäjänä. Valmentajien rooli on tukea oppimista ja urheilijoiden yksilöllistä kehittymistä. Valmentaminen on johtamista ja se on ennen kaikkea käyttäytymistä, ei pelkästään aseman tai statuksen ottamista. Hyvä valmentaja pystyy rakentamaan toimintakulttuuria, joka tukee hänen omia arvojaan.  

Valmentamisessa korostuu innovatiivisuus ja vuorovaikutus, jossa luodaan uutta ja ennennäkemätöntä. Jokainen prosessi on ainutlaatuinen. Avainasemassa oleva dialogi on yhteisen ymmärryksen rakentamista, mikä on jotain enemmän kuin vain alkuperäiset näkemykset. Johtamisessa valmentajan pitää pyrkiä dialogiin, jossa jokaisella on oma näkemyksensä. Yhteinen ymmärrys rakentuu keskustelun kautta.  

Valmennuskulttuuri tulisi tukea jatkuvaa kehittymistä ja reflektiota. Tärkeää on luoda valmennusympäristö, jossa urheilijat voivat avoimesti keskustella ja jakaa tunteitaan sekä saada tarvittavaa tukea ja ohjausta.  Valmentajien on tärkeää olla avoimia ja valmiita oppimaan sekä ymmärtämään oman toimintansa vaikutus. Hyvässä valmennuksessa ollaan läsnä tilanteessa ja tarjotaan laadukasta valmennusta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Näitä ei voi erottaa toisistaan.

Kokemuksellinen oppiminen

Valmentajan oppiminen on usein kokemuksellista. Kyse ei ole pelkästään teorian omaksumisesta, vaan sen integroinnista arjen käytäntöihin. "Valmentaminen on aina kokonaisuus. Ihmisiä, jotka eivät ole valmentaneet, on vaikea saada ymmärtämään tämä. Kuvitellaan, että jonkun alan asiantuntija on valmentaja." Tämä toteamus kuvastaa hyvin sitä, kuinka tärkeää on oppia toimimaan kokonaisvaltaisesti ja yhdistää monialainen osaaminen valmennukseen.

Valmentajan työssäoppimisella tarkoitetaan jatkuvaa prosessia, jossa valmentajat hankkivat, ymmärtävät ja soveltavat tietoja ja taitoja parantaakseen osaamistaan. Valmentajan työ on jatkuvaa luovaa ongelmanratkaisua ja valmentajana kehittyminen edellyttääkin jatkuvaa oppimista, uteliaisuutta ja kykyä soveltaa tietoa käytäntöön.  Reflektointi on tärkeä osa valmentajan oppimisprosessia. Sen avulla valmentaja voi arvioida omaa toimintaansa ja tunnistaa kehityskohteitaan. Reflektoimalla omia ja toisten toimintatapoja valmentaja voi löytää uusia tapoja parantaa omaa toimintaansa.

Johtaminen ja yhdessä oppiminen

Valmentajana kehittymisen kannalta hyvä työnjako tiimin kanssa, yhteisen kielen luominen, ja systemaattinen tapa tehdä asioita ovat tärkeitä. Hyvässä valmennustiimissä on erilaista osaamista, tai valmentaja hyödyntää muiden osaamista. Kaikki voivat oppia toisiltaan ja ovat avoimia oppimiselle. Lisäksi yhteisen arvopohjan luominen ja tiimin on sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin on merkityksellistä.  

Oman identiteetin ja arvojen kirkastamisen kautta valmentajat oppivat tunnistamaan ja vahvistamaan omaa identiteettiään sekä valmentajina että yksilöinä. Tämä prosessi auttaa heitä olemaan johdonmukaisia, rehellisiä itselleen ja urheilijoilleen sekä suojelemaan ja vahvistamaan tiiminsä ja urheilijoidensa identiteettiä – niitä asioita, jotka ovat tärkeitä.

Yhteenveto

Valmentajan oppimisprosessi on jatkuvaa dialogia, kokemuksellista oppimista ja oman toiminnan reflektointia. Valmentajan tulee osata yhdistää teoreettinen tieto käytäntöön ja hyödyntää monialainen yhteistyö asiantuntijoiden kanssa. Kaiken ytimessä on kyky antaa ja vastaanottaa palautetta, sekä valmentajan kyky nähdä suuri kokonaisuus ja johtaa sitä kohti menestystä.

Valmentajan matka on oppimisen täyteinen polku, joka vaatii omistautumista, uteliaisuutta ja jatkuvaa halua kehittyä. Tämä oppimisen matka on se, mikä erottaa hyvät valmentajat huipuista ja tekee valmennustyöstä niin palkitsevaa ja merkityksellistä.

 

Pia Pekonen                                                                  
Valmennusosaamisen erityisasiantuntija, Suomen Olympiakomitea

Miikka Lamu
Kehityspäällikkö, Suomen Salibandyliitto