Itseäni viisaammat ja kokeneemmat eri alojen mestarit prässäsivät minua riittävän pitkään, jotta pääsin valmentajaurani varsinaiseen alkuun. Tulin tilanteeseen, jossa tiesin, etten tiedä. Siirryin ilman suunnitelmaa luovaan ajatteluun. Mikko Ilosen uran alkuvaihe osui tähän saumakohtaan. Mikon, Henrik Stensonin ja hieman myöhemmin Minni Blomqvistin valmennukset vankistivat tekemisen alustaani ja heittäydyin entistä vahvemmin rohkeaan tekemiseen. Siirryin valmentajana tiedon maailmasta ymmärryksen maailmaan. Alkoi entistä vahvempi työssä oppimisen aika.
Oma kansainvälinen työympäristöni golfin Tour-elämässä on loistava paikka työssä oppimiselle. Siellä on helppo olla oma itsensä. On helppo kunnioittaa toisia juuri sellaisina kuin he ovat. Jokainen treeni, keskustelu, kohtaaminen tai muiden seuraaminen ovat mahdollisuuksia syventää ymmärrystä.
Tämä tiedon maailmasta ymmärryksen maailmaan hyppääminen on mahdollistanut sen, että urheiluvalmentajana olen saanut avata näkemyksiäni ja kokemuksiani hyvin monelle eri elämän alueelle. Jokainen kerta, kun pääsee esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin, on mahdollisuus oppia jotain kokonaan uutta. Kun saa toiset niihin samoihin huippu-urheilun tekemisen mielentiloihin, niin alkaa tapahtua mielenkiintoisia asioita. Jokainen kerta on aina uusi ja ainutlaatuinen tapahtuma. Keskustelut toisten alojen osaajien kanssa antavat paljon ja luovat mahdollisuuden uusille oivalluksille.
Oli vuosi 1994, kun Alpo Suhonen ja Henrik Dettmann ottivat yhteyttä ja kutsuivat nuoren valmentajan Fair Play -toimikunnan kokoukseen ravintola Kosmokseen. Pääsin valmennuksen korkeakouluun. Jo sitä ennen ja aina sen jälkeen olen ollut tiiviisti tekemisissä muiden lajien valmentajien ja urheilijoiden kanssa. Parhaat valmentajat toimivat aina jotenkin muuten, miten muu ympäristö toimii. Tavallisella toiminnalla saa tavallisia tuloksia ja epätavallisella toiminnalla saa epätavallisia tuloksia. On hyvä olla jatkuva kiinnostus sinne, missä toiminta on energistä, innostavaa ja menestystä luovaa.
Henna Tanhuanpää ja Pia Pekonen ottivat yhteyttä ja kysyivät mukaan Työssä oppimisen työryhmään. Uusi kiinnostaa ja lähdin tietenkin mukaan. Jo ensimmäinen tapaaminen vakuutti minut siitä, kuinka tärkeää on nyt ja jatkossa lähteä kehittämään valmentajien työssä oppimisen taitoja. Anna Kirjavaisen teoreettinen puoli nosti esiin hiljaisen tiedon ja taidon merkityksen valmentajana kehittymisessä. Vakuutuin entistä enemmän siitä, että valmentajienkin työssä oppiminen on iso mahdollisuus tervehdyttää urheilun maailmaa. Vakuutuin siitä, että tämän työryhmän tuotokset ovat osaltaan pieniä askeleita kohti iloisempaa ja yllätyksellisempää urheilua.
Olen ollut valmentajana aina kiinnostunut menestyksestä. Haluan ymmärtää vaatimukset menestykselle. Haluan luoda puitteet ja mahdollisuudet menestyvälle tekemiselle. Joskus siinä onnistuu ja toisinaan ei vain onnistu. On valmentajana oppimisen paikka. Miten minä voin valmentajana toimia toisin, jotta menestystä syntyy. Miten meidän Tiimi on toiminut? Olemmeko saaneet urheilijat innostumaan intohimonsa edessä 100 % teholla? Mitä voisimme tehdä toisin. Nämä peruskysymykset ovat jokapäiväistä valmentajan työssä oppimista ja kehittymistä. Pohditaan enemmän sitä, miten minä ja me voimme tehdä paremmin ja luotetaan urheilijoihin.
Suomalaisen urheilun valtava menestys tulee olemaan nyt ja jatkossa paljolti kiinni valmentajien ja johtajien työssä kehittymisestä. Uskon työryhmäkokemukseni pohjalta, että valmentajien työssä oppimiseen kannattaa satsata oikein kunnolla. Päästään pienemmillä taloudellisilla panostuksilla isompaan menestykseen.
Timo Rauhala
golfvalmentaja
Timo Rauhala osallistui Meidän urheilu -kehitysprosessin johdolla kokoontuneeseen Työssä oppimisen työryhmään. Ryhmän tuotoksena syntyi Työssä oppiminen urheiluvalmennuksessa -koonti.
