Valmentajan toiminnan vaikutus urheilijan psyykkiseen ja sosiaaliseen kasvuun

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun liikunnanohjaaja AMK -koulutukseen tehdyn opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millä tavoin valmentajan ja urheilijan välinen ihmissuhde vaikuttaa urheilijan psyykkiseen ja sosiaalisen kasvuun. Lisäksi tarkasteltiin, mitkä tekijät suhteen taustalla vaikuttavat näihin kasvun osa-alueisiin.  

Tarkastelun kohteena oli Päijät-Hämeen Urheiluakatemian 13–19-vuotiaiden valintavaiheen urheilijoiden kokemukset heidän valmentajistaan sekä millaisia tunteita ja ajatuksia ne ovat heissä herättäneet. Kokemuksia kerättiin urheilijoille järjestetyissä työpajatyöskentelyissä, joihin osallistui yhteensä 44 sekä yksilö- että joukkuelajin edustajaa. 

Opinnäytetyön tuloksista havaittiin valmentaja-urheilijasuhteen vaikuttavan urheilijan psyykkiseen ja sosiaaliseen kasvuun sekä positiivisesti että negatiivisesti.  

Valmentajan toiminnalla on suuria vaikutuksia urheilijan kokemaan viihtyvyyteen harjoituksissa, yleiseen mielialaan, koettuun omakuvaan, itsetuntoon sekä itsevarmuuteen. Valmentajien valmennuskäyttäytymisissä voitiin huomata eroja, mutta pääasiassa urheilijoiden kokemukset valmennuksesta olivat positiivisia. Urheilijat kokivat saavansa valmentajilta kehuja, kannustusta ja tukea urheilussa sekä sen ulkopuolella. Valmentajat osoittivat huomioon ottamista ja kannustamista ilmein, elein ja sanoin. Kokemus huomioon otetuksi tulemisesta lisäsi urheilijoiden itseluottamusta ja paransi yleistä mielentilaa. Urheilijat kokivat valmentajien kannustuksen ja kehujen parantavan sekä suorituksia että lisäävän motivaatiota. Valmentaja pystyi edistämään myös urheilijoiden kokemaa fyysistä pätevyyttä kehityksen sekä onnistumiset huomioimalla.  

Valmentajien sanattomalla viestinnällä on suuria vaikutuksia urheilijoiden mielentilaan, itseluottamukseen sekä itse suoritukseen. Itseluottamusta kasvatti valmentajalta saatu fyysinen kosketus, kuten ”läpyjen” anto ja halaus. 

Valmentajan osoittama kiinnostus urheilijoita kohtaan lisäsi urheilijoiden kokemaa turvallisuuden tunnetta. Kiinnostusta pystyttiin osoittamaan kuuntelemalla, kuulumisia kyselemällä ja tarjoamalla apua harjoitusten ulkopuolella. Valmentajan osoittama kiinnostus urheilijoita kohtaan oli auttanut urheilijoita keskittymään oikeisiin asioihin harjoittelu- ja kilpailutilanteiden aikana. Vastaavasti urheilijat, joiden valmentajat eivät olleet osoittaneet heitä kohtaan kiinnostusta, eivät olleet pystyneet luottamaan itseensä tai omiin taitoihinsa.  

Urheilijat pitivät luotettavina valmentajia, jotka kuuntelivat, olivat lähestyttäviä, kunnioittivat yksityisyyttä sekä osoittivat kiinnostusta urheilijoita kohtaan. Valmentajien ammattitaito ja kyky perustella asioita lisäsi luottamusta joidenkin urheilijoiden mielestä. Epäasiallinen ja epätasa-arvoinen kohtelu saattoi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia, kuten pelkoa, ahdistusta ja itsevarmuuden laskua. Opinnäytetyön tulosten mukaan tällainen kohtelu laski urheilijoiden luottamusta valmentajaa kohtaan.  

Ei riitä, että valmentajalla on loistava lajitietämys, vaan hänen täytyy osata kohdata urheilija yksilönä ja luoda häneen toimiva luottamussuhde. Valmentaja-urheilijasuhteessa painottuu yhteistyö, jonka taustalla korostuu molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus. Toimivan yhteistyön avulla urheilijalle voidaan löytää optimaalisin tapa harjoitella, jossa huomioidaan hänen yksilölliset ominaisuutensa. 

Opinnäyte: Valmentaja-urheilijasuhteen vaikutus urheilijan psyykkiseen ja sosiaaliseen kasvuun on tehty osana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun liikunnanohjaaja AMK -koulutusta. Työ on luettavissa kokonaisuudessaan: https://www.theseus.fi/handle/10024/857480 

Kirjoitus on lyhennelmä Valmentaja-lehdessä 3/2024 julkaistusta artikkelista.                      

Teksti: Anni Heikkonen ja Heidi Jokiniitty