KIHU toteutti vuonna 2019 sarjassaan kolmannen valmentajakyselyn. Aineisto kerättiin kesä-elokuussa 2019 ja siihen vastasi yhteensä 2765 valmentajaa, joista 18 % toimi kyselyntekohetkellä päätoimisina valmentajina 50 eri lajissa.
Tulosten mukaan valtaosa päätoimisista valmentajista on 30–49-vuotiaita miehiä. Naisvalmentajista puolestaan 42 % on alle 30-vuotiaita.Kansainvälisellä tai arvokisatasolla on omalla urheilu-urallaan kilpaillut lähes puolet nais- ja kolmasosa miesvalmentajista. Lähes kahdella kolmesta päätoimisesta valmentajasta korkeimpana valmentajakoulutustasona on ammatillinen valmentajakoulutus.
Valmennustoiminnan aloittamisen taustalla päätoimisilla valmentajilla on yleisimmin oma lajiharrastustausta tai kiinnostus valmentamiseen ammattina. Valmentajakokemusta on kertynyt keskimäärin 16 vuotta. Oman kehittymisen valmentajana, valmennuksen ja valmennusprosessien sekä lajin ja lajikulttuurin kehittämisen näkee tärkeäksi kaksi kolmesta valmentajasta. Valmennustoiminnan jatkamisen kannalta tärkeintä on nautinnon tunne, joka syntyy, kun saa seurata urheilijoiden kehittymistä ja olla vuorovaikutuksessa urheilijoiden kanssa.
- Valmentamisessa kyseessä on ihmisen kehittäminen ja kun kaikki ihmiset ovat erilaisia, niin valmentajana ei ole koskaan valmis. Tulosten mukaan valmentajan ammatin vaatimus jatkuvasta kehittymisestä ja kehittymishalukkuus näyttäisivät kohtaavan. Kuinkahan monessa ammatissa lähes kaikki asettavat itselleen kehittymistavoitteita, vaikka taustalla on jo keskimäärin 16 vuotta valmennuskokemusta ja neljäsosalla jopa yli 20 vuotta, toteaa Suomen Valmentajat ry:n toiminnanjohtaja Sari Tuunainen.
Päätoimiset valmentajat valmentavat yleisimmin yli 16-vuotiaita kansallisen tai kansainvälisen tason urheilijoita. Valmentamiseen käytetään aikaa keskimäärin 29 tuntia ja muiden tehtävien hoitoon 16 tuntia viikossa. Lähes kaikilla valmentajilla on joko kirjallinen tai suullinen (94 %) työsopimus ja pääasiallinen palkanmaksaja on yleisimmin (71 %) urheiluseura.
Valmentajat ovat sitoutuneita, innostuneita ja tarmokkaita työssään. Työtyytyväisyys on yhteydessä innostukseen, sopivaksi koettuun kuormitukseen ja haastavuuteen sekä työroolin selkeyteen. Valmennustyöstä palaudutaan keskimäärin kohtalaisesti ja työstään huonosti palautuvilla haasteita on erityisesti työn kuormituksessa ja työroolin selkeydessä. Suurimpia haasteita valmentajien kokonaishyvinvoinnille puolestaan asettavat valmennustoiminnan ja siviilielämän yhteensovittaminen, valmennuksen oheistehtävät ja valmennuksen työmäärä.
- Valmentajan työaika levittäytyy usein koko viikolle. Huomioitavaa on, että työn rasituksesta palautumisella on suora yhteys työtyytyväisyyteen sekä innostukseen työssä. Asiaa tulee tarkastella myös työnantajien toimesta ja hoidettava työnantajavelvoitteena todellinen työaika vastaamaan työaikalakia, kommentoi Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ry:n toiminnanjohtaja Raino Nieminen.
Päätoimisten valmentajien osaamisen kehittyminen perustuu lähes poikkeuksetta kokemuksen kautta oppimiseen. Oppimistilanteissa korostuvat työskentely ja vuorovaikutus muiden valmentajien kanssa, omien ideoiden testaaminen ja kokeileminen käytännön arkivalmennuksessa, valmennettavilta saatava palaute sekä oman valmennustoiminnan reflektointi.
- Arjen valmennuskulttuuria tulisikin viedä suuntaan, missä voidaan luontevasti mennä seuraamaan toisten harjoituksia, antaa ja saada palautetta, jakaa osaamista ja etsiä yhdessä ratkaisuja. Jotta arjessa oppiminen ja erilaiset mentorointimallit voisivat toteutua, on valmentajan työn toimintatapoja ja organisointia mietittävä innovatiivisesti, sanoo valmennusosaamisen asiantuntija Kirsi Hämäläinen.
Linkki julkaisuun:
Blomqvist, M., Mononen, K. ja Hämäläinen, K. Valmentajakysely 2019 – päätoimiset valmentajat. KIHUn julkaisusarja, nro 75. ISBN 978-952-7290-18-7, ISSN 2489-8317. Jyväskylä 2020.
https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2020_blo_valmentaja_sel91_88172.pdf
Linkit aikaisempiin Valmentajakyselyihin:
2019: https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2020_blo_valmentaja_sel99_53976.pdf
Lähde: Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUn tiedote 28.10.2020
