Valmennusosaamisen ja ylipäätään valmentajien merkityksen ymmärtäminen on varmasti yksi avain kehittää suomalaista urheilua nykyistä korkeammalle tasolle. Jos huipulle halutaan, niin valmennuksessa ei ole varaa kompromisseille. Tällä hetkellä liian monet huippu-urheilijoita valmentavat sovittelevat valmennustyötään kalentereihin kaiken muun ehdoilla, ei valmennuksen vaatimusten ehdoilla. Oman osaamisen kehittämiselle ei yksinkertaisesti tuosta palapelistä jää lainkaan aikaa.
Jatkuva osaamisen kehittäminen innostaa ja vie valmentajaa eteenpäin hänen tärkeässä roolissaan urheilijan auttajana. Kouluttautuminen antaa tietoa ja esimerkkejä, jotka käytännön valmennustyössä jalostuvat urheilijan parhaaksi. Valmentajan on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan valmentajan polkuaan ja sitä, mitä juuri hän tarvitsisi kehittyäkseen. Koulutusta on kyllä tarjolla. Vaikeus on enemmänkin se, että löytäisi tarjonnasta itselleen oikean tasoisen koulutuksen, joka vielä antaisi vastauksia juuri niihin kysymyksiin, jotka valmennuksen arjessa askarruttavat.
Suomen Valmentajat omassa jatko- ja täydennyskoulutusroolissaan tarjoaa monen tasoista koulutusta. Osa koulutuksista on suunnattu selkeästi seurakentälle, kun taas esimerkiksi ulkomaiset huippuvieraat tarjoavat varmasti uutta myös valmennuksen kovimmillekin konkareille.
Syksyn tarjonnassa näistä esimerkkeinä olkoot tilauskoulutuksena toteutettavat Vammat Veks! osa 2 -koulutukset, jotka antavat käytännönläheisesti oppia nuoren urheilijan selän problematiikasta seuroissa kasvuikäisten kanssa toimiville. Valmentajaklinikka Special -koulutus puolestaan tuo hollantilaisen hyppäämisen, voima- ja nopeusharjoittelun sekä kokonaisvaltaisen harjoittelun huippuosaajan Frans Boschin Tampereelle (8.10.) ja Helsinkiin (9.10.).
Toivottavasti valmentajat löytävät esimerkiksi näihin koulutuksiin aikaa tänä syksynä ja toivoa sopii myös, että tulevaisuudessa valmentajan arki on huomattavasti nykyistä enemmän kouluttautumista tukevaa.
Sari Tuunainen
