Aloitetaan pienellä ajatusleikillä.
Olet 55-vuotias ja koko pitkän täysi-ikäisyytesi tottunut ajamaan automaattivaihteista autoa oikeanpuoleisessa liikenteessä. Ajomatkan taittaminen ei vaadi sinulta erityisiä ponnisteluita. Jarru ja kaasu toimivat samalla jalalla ja ratista auto kääntyy. Tiedät ajaa oikeanpuoleista kaistaa ja ohittaa vasemmalta, osaat kääntyessäsi vasemmalle ottaa oikean kaistan ja tasa-arvoisissa risteyksissä varot oikealta tulevaa. Yhtäkkiä sinut kuitenkin istutetaan manuaalivaihteisen auton rattiin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Olet saanut kirjalliset ohjeet, kuinka auto ja liikenne toimivat. Tilanne on kuitenkin täysin uusi ja vanhat tutut toimintatavat eivät enää päde. Auto ei lähde liikkeelle ja liikenne pelottaa. Uuden toimintatavan oppiminen ei siis ole helppoa ja se vaatii aktiivista harjoittelua.
Mietitään seuraavaksi samaa tilannetta autokouluun päässeen nuoren osalta. Nuori hyppää manuaalivaihteisen auton rattiin ja opetuksen avulla sisäistää heti, miten menopelillä ajetaan. Kytkin käy vasemmalla jalalla ja vasemmanpuoleisessa liikenteessä nuori kykenee toimimaan ongelmitta ja sisäistää liikenteen tavat, kun pääsee siihen heti osaksi. Ajamisesta manuaalivaihteisella autolla vasemmanpuoleisessa liikenteessä tulee nopeasti ja vaivattomasti tuttu tapa, vaikka taitojen opetteluun tarvittiinkin ohjeistusta.
Voidaan siis huomata, että tietyn toimintatavan oppiminen uutena on helpompaa kuin siirtyminen täysin uuteen toimintatapaan vanhasta luopuen. Näin on varmasti myös ihmislähtöisen urheiluvalmennuksen osalta. Valmentajalähtöiseen toimintatapaan ja autoritääriseen valmennuskulttuuriin tottuneen valmentajan tulee luopua vanhasta tavasta, sisäistää uusi toimintatapa ja tietoisesti muuttaa omaa toimintaa, jotta vakiinnuttaa uuden toimintatavan valmennuksessa.
Sen sijaan nuori valmentajanalku, joka omaksuu heti valmentajapolkunsa alkuvaiheissa urheilijalähtöisen toimintatavan omakseen, kykenee rakentamaan vaivatta omat toimintatapansa valmentajana ihmislähtöisyyden pohjalle. Tarvitsemme siis kaikki nuoret valmentajat ja ohjaajat, valmentajiksi tulevaisuudessa haluavat, valmentajiksi parhaillaan kouluttautuvat ja omaa valmentajaidentiteettiään vielä etsivät mukaan prosessiin. Jokaisen tulevaisuuden tekijän on syytä syöksyä valmennukseen ihmislähtöisesti. Mutta mitä voimme tehdä, jotta näin tapahtuu?
Meidän on panostettava koulutukseen, joka huomioi uuden ihmislähtöisen valmennuskulttuurin ja tuo esiin pedagogiikan merkitystä osana valmennustyötä. Ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen tulee opettaa yhä vahvemmin vuorovaikutus-, ihmissuhde- ja tunnetaitoja niin sanotun kovan substanssiosaamisen rinnalla heti ensimmäisistä koulutuspolun vaiheista asti. Ihmislähtöistä valmennusta voi syntyä vain, kun koulutamme
valmentajia, jotka hallitsevat hyvät vuorovaikutus- ja kuuntelutaidot, omaavat empatiakykyä, tunnistavat yksilöllisiä tarpeita, pystyvät hallitsemaan konflikteja ja osaavat motivoida urheilijoita. Tarvitaan lisää ymmärrystä valmentajan työstä kasvattajana, osaamista psyykkisestä valmennuksesta ja mahdollisuus rakentaa urheilusta turvallinen oppimisympäristö, jossa on mahdollisuuksia menestyä.
Kun nuoret valmentajanalut saavat laadukasta koulutusta ihmislähtöisenä valmentajana toimimiseen, saamme urheilumaailmaan toimijoita, jotka huomioivat urheilijoiden erilaiset tarpeet ja pystyvät kehittämään jokaista yksilöä parhaalla mahdollisella tavalla. Mahdollisuudet menestykseen kasvavat myös samalla. Terveet ja hyvinvoivat urheilijat, maksimaalinen kehittyminen, korkea motivaatio ja menestyksekkäät suoritukset ovat usein ihmislähtöisen valmennuksen saavutuksia.
Koulutuksen lisäksi on tietysti tärkeää, että urheilumaailmasta löytyy ihmislähtöisen valmennuksen esikuvia ja roolimalleja, joista nuoret valmentajat voivat ottaa mallia. Nuorelle valmentajalle mallioppiminen on luontainen tapa oppia uutta ja löytää ajatuksia omaan tekemiseen. Ei riitä, että ihmislähtöisestä valmennuksesta puhutaan, jos toimintatapa ei näy jokaisen lajin harjoitus- ja kilpakentillä lajin kaikilla tasoilla.
Kun otamme valmennuksen tulevaisuuden mukaan ja panostamme nuorten valmentajien urheilijalähtöiseen valmennukseen ja ihmislähtöisiin toimintatapoihin, pääsemme vielä pitkälle. Nuoret nimittäin ovat mukana valmennustoiminnassa todennäköisesti vielä vuosienkin päästä. Näin voimme varmistaa, että ihmislähtöinen toimintatapa ei ole hetken tuulahdus, vaan todellinen muutos koko valmennuskulttuuriin.
Siiri Turunen
23-vuotias taitoluisteluvalmentaja Suomen Valmentajien hallituksen jäsen
