1) Valmennuksen ja valmentajien arvo
Valmentajajärjestöt haluavat, että yhteiskunnassa tunnetaan nykyaikaisen valmennuksen merkitys niin yksilön kehitykselle kuin yhteiskunnallekin – ymmärretään, että valmentaminen on paljon muutakin kuin vain harjoitusten organisointia. Valmentaja on urheilijan auttaja, joka opettaa urheilutaitojen lisäksi elämäntaitoja sekä tukee yksilön kasvua ja kehitystä. Urheilu, etenkin huippu-urheilu, synnyttää valmentajien kautta osaamista, josta esimerkkiä voivat ottaa monet yhteiskunnan eri alat. Valmentajajärjestöt toivovat, että valmennuksen merkitys niin urheilumenestykseen kuin liikkeen lisäämiseenkin ymmärretään.
”Hyvä valmennus on ihmisen valmentamista niin yksilö- kuin joukkuelajeissa. Onnistuakseen auttamaan urheilijaa valmentajan on tunnettava sekä itsensä että urheilijansa. Valmentaminen on pitkäjänteinen kehitysprosessi, jossa kumpikin oppii. Valmentajan rooli ja vastuu on erilainen urheilijan polun eri vaiheissa.” Ote Valmentajalla on väliä -aineistosta, jolla Suomen Valmentajat, Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ja Suomen Olympiakomitea viestivät hyvän valmennuksen ja valmentajien arvostuksen puolesta.
Valmentajajärjestöjen puolesta esitämme, että valmennuksen ja valmentajien arvo yksilölle ja yhteiskunnalle kirjataan liikuntapoliittiseen selontekoon läpileikkaavasti eri teemoihin.
2) Vapaaehtoisvalmennuksen erityisyys
Nykyiset noin 100 000 vapaaehtoisvalmentajaa tarvitaan myös jatkossa organisoidun liikunnan ja urheilun laajan tarjonnan mahdollistamiseksi. Jotta vapaaehtoisvalmentajia riittää myös jatkossa, on valmentamisesta heille itselleen aiheutuvia kustannuksia vähennettävä.
Valmentajajärjestöjen puolesta esitämme, että
- valmentajakoulutuksen ja valmentamiseen liittyvien varusteiden ja välineiden verovähennysoikeutta lisätään.
- verottomien matkakustannusten korvauksen rajat nostetaan vastaamaan nykypäivää (esim. matkakorvaukset 2000 -> 5000 eur ja päivärahat 20 -> 50 pv).
3) Valmentaminen ammattina
Suomessa on tällä hetkellä 2000 päätoimista valmentajaa. On syntynyt selkeä tarve lisätä päätoimisia valmentajia urheilijan polun jokaiseen vaiheeseen. Urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten toimintaa on pystyttävä vahvistamaan siten, että valmennuksen työpaikkoja voidaan synnyttää hallitusti ja pitävälle pohjalle. Seurat toimivat myös usein valmentajien työnantajina vaihtelevalla osaamispohjalla. Seurojen rooliin työnantajana on kiinnitettävä huomiota ja osaamista on kehitettävä.
Jotta parhaat valmentajat saadaan mukaan suomalaisen urheilun tekemiseen, sekä nykyisten että uusien valmennuksen työpaikkojen tehtävänkuvan ja palkkatason on pystyttävä kilpailemaan muun suomalaisen työelämän kanssa. Työn monimuotoisuuden lisääntyessä valmennuksen on pysyttävä muun työelämän mukana.
Valmennus on yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä työnä nuori. Aikaisemmin valmentaminen ei välttämättä kerryttänyt juuri lainkaan eläkettä.
Valmentajajärjestöjen puolesta esitämme, että
- seuratuen saadakseen urheiluseuran on todennettava työnantajaosaaminen ja näytettävä huolehtineensa työnantajavelvoitteistaan.
- urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten rahoitus rakennetaan pysyvälle pohjalle.
- veroton valmentaja-apuraha kehitetään osaksi urheilija-apurahajärjestelmää.
- työn vakuuttamista selkeytetään sekä palkkasuhteessa että yrittäjänä tehdyn työn yhteisvakuutuksella.
- ammatinharjoittajina ja yrittäjinä valmentavien verotusta selkeytetään siten, että urheiluvalmennukseen sovelletaan alempaa verokantaa.
- edistetään merkittävien ikääntyneiden valmentajien toimeentulomahdollisuutta erityisellä lisäeläkkeellä (esim. olympiavoittajien tai muutoin erityisen menestyneiden urheilijoiden valmentajat huomioiden).
4) Valmentajakoulutus
Valmentajien osaamisen pitäisi olla Suomen vahvuus niin kansainvälisessä urheilutoiminnassa kuin liikunnallisen elämäntavan edistämisessäkin. Suomalainen valmennusosaaminen tunnetaan kansainvälisesti ja sitä pidetään edelläkävijänä, joten kyse on enemmänkin asioiden jalkauttamisesta urheilun arkeen. Muistettava on myös, että valmentaminen eroaa esimerkiksi liikunnan ohjaamisesta tavoitteiltaan ja osaamisvaatimuksiltaan.
Valmentajajärjestöjen puolesta esitämme, että
- lajien valmentajakoulutukseen sekä valmentajien jatko- ja täydennyskoulutukseen liittyvässä valtionavun myöntämisessä painotetaan vahvasti lajiliittojen toimia ja velvoitetta valmentajien osaamisen lisäämisessä.
- seuratuen myöntämisessä edellytetään sitä, että kaikilla valmentajilla on oikeus kouluttautumiseen ja seuran valmentajat ovat koulutettuja. Seuroissa järjestetään seuran tarpeisiin vastaavaa koulutusta omassa toimintaympäristössä.
- valmentajien ammatillisessa koulutuksessa huomioidaan valmennuksen erityispiirteet, mikä tarkoittaa mm. valmennuksen oppisisältöjen ja valmentaja-nimikkeen säilymistä.
Suomen Valmentajat ja Suomen Ammattivalmentajat SAVAL lähettivät yhteisen lausunnon liikuntapoliittisen selonteon valmisteluun opetus- ja kulttuuriministeriöön 16.4.2018.
