Epävarmoina aikoina niin työyhteisöltä kuin niiden johtajilta odotetaan yhä enemmän tunnetaitoja: empatiaa, reiluutta sekä suunnannäyttämistä. Tulevaisuuden johtajuus tulee koostumaan hyvistä kuuntelutaidoista, kyvystä luoda yhteisöllisyyttä ja visiota, näyttää esimerkkiä sekä olla tasa-arvoinen. Enää ei kaivata perinteistä karismaattista johtajaa vaan ihmistä, joka on tukena muutosten keskellä.
Uusien sukupolvien saapuessa työelämään, myös vaatimukset työstä, työnteosta kun johtajuudestakin muuttuvat. Työelämä tullaan tulevaisuudessa rakentamaan ensisijaisesti ihmisen ympärille, missä jokaisella on mahdollisuus aikaan saada muutosta.
Johtajuus on taito, jota voi opetella
Harva meistä on syntynyt suoraan johtajaksi. Minkä tahansa hyvin toimivan suhteen perusta löytyy vuorovaikutuksesta, kuuntelemisesta ja arvostuksesta. Luottamus ja kunnioitus ovat merkittäviä elementtejä myös niin työpaikalla kuin harraste- ja urheilutoiminnassa.
Siinä missä harraste- ja urheilutoiminnassa johtaminen on (lähes) aina perustunut valmentamiseen, yrityksessä tähän on havahduttu vasta viimevuosikymmenen aikana. Johtaminen on auttamistehtävä, minkä valmentajat ovat jo hoksanneet. Parhaan lopputuloksen saa, kun tuemme työntekijöitä ja keskitymme heidän vahvuuksien korostamiseen.
Mielenkiintoista kuitenkin on, että johtaminen ja valmentaminen tuovat monelle hyvin erilaiset mielikuvat. Johtaminen määritellään työelämään ja valmentaminen urheiluun. Kuitenkin harraste- ja urheilutoiminnassa moni nuori saa jo varhaisessa vaiheessa kokemusta johtamisesta. Ne kokemukset kehittävät ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitoja, päättäväisyyttä sekä oikeanlaisen palautteen antamista, joita he tulevat tarvitsemaan läpi työelämän. Kyseiset taidot ovat myös avain parempaan johtamiseen.
Tulevaisuuden johtajuus on jaettua
Tulevaisuuden johtajuus ei automaattisesti tarkoita esihenkilönä toimimista. Johtajuus ei ole enää tittelistä kiinni, vaan kuka tahansa voi olla muutosta aikaansaava johtaja -tittelistä riippumatta. Johtajuustutkimusten mukaan palautekulttuurin, työhyvinvoinnin, psykologisen turvallisuuden sekä viestinnän koetaan olevan vahvasti sekä johdon että työntekijöiden vastuulla. Tulevaisuuden johtajuus on pikemminkin joukkuelaji kuin yksilösuoritus, jossa yksi ihminen ottaa vastuu koko toiminnasta. Kun vastuu johtajuudesta jakautuu työyhteisölle, jokainen on sitoutunut viemään yhteistä tavoitetta eteenpäin. Kuten joukkue.
Hieman harmillista kuitenkin on, että se kuka ja kuinka johtajiksi tullaan, nähdään vielä hyvin sukupuolittuneen sekä perinteisten reittien kautta. Nuoret kokevat, että ennen kaikkea työelämä ja ura opettavat johtajuuteen. Harrastuksen tai vapaaehtoistoiminnan kautta vain 35 % nuorista näki olevan merkitystä johtajuuteen kehittymisessä. Myös siinä, missä miehistä 66 % koki johtajuuden olevan houkutteleva uravaihtoehto, naisista vain 44 %.
Puhe johtajuudesta siis kaipaa vielä monimuotoisuutta ja uusia kasvoja. Jos haluamme pysyä työelämän muutoksen mukana, meidän on avattava käsitystämme siitä, mitä johtajuus on ja kuka voi olla johtaja. Harraste- ja urheilutoiminnassa johtajuus on usein jaettua ja elää sitä mukaan, mitä tilanne vaatii. Toisinaan valmentaja voi olla tiimin jäsen ja antaa tilaa jollekin muulle tiimissä ottaa vastuuta. Näin johtajuuspolku ei ole kaikilla samanlainen. Tulevaisuuden johtajaksi kasvetaan jo harraste- ja urheilutoiminnasta lähtien. Näitä tarinoita olisi tärkeä myös tuoda esille. Ehkä niin saisimme erot sukupuolten välillä pienennettyä.
Blogin kirjoittaja Christa-Jemina Korhonen toimii Työterveyslaitoksella TYÖ2030-ohjelmassa viestinnän asiantuntijana ja koordinoi ohjelman alle kuuluvaa johtajuusverkostoa. Johtajuusverkoston tarkoituksena on herättää keskustelua johtajuudesta ja sen muutoksesta, sekä osallistaa nuoria mukaan keskusteluun tulevaisuuden johtajuudesta.
