Tommy Söderholmin koulutustukiraportti

Luennoitsijana moukariosiossa oli Ruotsin ennätysmies Tore Gustafsson (80,14 Lappeenrannassa 04.07.1989). Oman uransa jälkeen Tore oli Kōji Murofushin valmentaja ja tällä hetkellä hän toimii brittihettäjien Sophie Hitchonin (74,54) ja Nick Millerin (80,26) valmentajana. Myös puolalainen olympiamestari Szymon Ziółkowski kertoi omasta urastaan. Kiekonheitosta puhui islantilainen valmentajaikoni Vésteinn Hafsteinsson, Daniel Ståhlin ja Simon Pettersonin valmentaja sekä Jérome Simian, joka vaikuttaa Melanie Robert-Michonin taustajoukoissa. Intoa täynnä ja kynä teroitettuna lähdin siis Växjöhön European Discus and Hammer Conference:iin.

Perjantai-ilta alkoi tekniikka- ja voimaharjoitteludemoilla. Moukari- ja kiekkodemot tapahtuivat samaan aikaan, mutta eri halleissa. Oli siis pakko valita niistä jompikumpi. Itse seurasin Toren esitystä moukarista. Sophie Hitchon oli mukana demourheilijana. Olisi ollut mielenkiintoista osallistua myös Vésteinnin kiekkodemoon, mutta valitettavasti se ei ollut mahdollista. Perjantain jälkeen viikonloppu jatkui lauantaina ja sunnuntaina luentojen merkeissä. Lauantai-iltana oli ohjelmassa myös paneelikeskustelu, jossa kaikki konferenssin puhujat olivat läsnä vastaamassa yleisön kysymyksiin. Virallisen ohjelman jälkeen pääsin vielä keskustelemaan sekä Toren että Szymonin kanssa.

Tore Gustafsson– ”consistency”

Toren filosofian mukaan heittäminen on harjoittelussa aina ykkösasemassa. Kaikkien muiden osa-alueiden esim voiman, liikkuvuuden jne pitää tukea heittämistä ja ne rakennetaan heittämisen ympärille. Heitto pitää aina kulkea ”consistency” (en löytänyt hyvää suomenkielistä sanaa tähän, mutta tietynlaisesta varmuudesta on siis kyse) ja muun harjoittelun tehoaste säädetään sen mukaan, ettei heittäminen kärsi.

Sophien treeniviikko marraskuussa oli suurin piirtein seuraavanlainen: Heittämistä viisi kertaa viikossa, noin kolmekymmentä heittoa per treeni. Välineinä oli normaalipainoinen 4 kg ja ylipainoinen 5 kg moukari. 5 kg:ssä oli ainakin Växjössä normaalia lyhyempi varsi. Tekniikkatreeni on aina aamupäivisin ja suoraan sen päälle voimahajoittelu, yksi pääliikkeistä. Voimatreenillä tarkoitetaan tässä yhteydessä levytankotreeniä. Jalkoja kahdesti ja vetoliikkeitä kahdesti viikossa. Iltapäivisin, useamman kerran viikossa, Sophie tekee todella paljon pyörimissarjoja eri välineillä ja molempiin suuntiin. Iltapäivisin kuuluu ohjelmaan myös painavampien moukareiden pyörittämistä lajivoimatreeninä. Vuoden heittomäärät ovat 6000 heiton luokkaa sekä Sophiella että Nickillä. Valtaosa heitoista tehdään kilpailuvälineellä. Jos heitto ei treeneissä kulje, niin ensimmäisenä kevennetään voimaharjoittelua.

Tässä muutamia mielestäni miettimisen arvoisia pointteja Toren esitelmistä:

• Ei kovin paljon painavia ja / tai lyhyitä välineitä. ”It´s a different event, throwing is all about feeling!”
• ”Not too much coaching during training”. Jokaisen harjoittelun tavoite käydään läpi ennen treeniä, ja sitten ”vaan mennään”.
• Tavoitteena pitää olla samanlaisia heittoja, ”consistency”. Jos heittokunto ei ole paras mahdollinen, niin silti pitää pyrkiä tekemään samanlaisisa suorituksia. Tällä tavalla opitaan menemään rinkiin tilanteessa kun tilanteessa tekemään sen hetken parasta, myös huonompana päivänä. ”The goal is to go into the ring and always do the same thing!”
• Voima ja heittotulos ei (läheskään aina) korreloi. ”Skill, skill and skill”. On sanomattakin selvää että voimaa tarvitaan, mutta välillä voimaharjoittelun merkitystä ylikorostetaan ja huono tekniikka yritetään korvata voimalla.
• Pyri tekemään kilpailuvalmistelut samalla tavalla kuin isoissa mestaruuskisoissa. Normaali lämmittely ja kaksi heittoa kilpailupaikalla. Tällä tavalla opit toimimaan isommissakin kisoissa.

Szymon Ziółkowski – “It´s all in your head”

Szymon kertoi esitelmässään omasta urastaan, teinivuosista huippuvuosiin asti. Hän kertoi miten hän nuorena harrasti kaikkia yleisurheilun nopeusvoimalajeja ja minkälaisissa olosuhteissa hänestä tuli huippuheittäjä. Hän teki selväksi, ettei menestyminen ole olosuhteista kiinni. Kaikki riippuu omasta tahdosta ja kovasta työstä, jos menestyy tai ei. On turhaa tuhlata energiaa valittamiseen, vaan pitää keskittyä laadukkaaseen tekemiseen ja aina tehdä parastaan joka tilanteessa.

Hän näytti kuvia sekä ulko- sekä sisäheittopaikoiltaan. Ulkona ”verkko roikkui ja tolpat olivat vinossa”. Sisäheittopaikka oli sen verran kevytrakenteinen, ettei hän uskaltanut heittää täysvauhtisia heittoja kilpailuvälineellä. Hän kertoi hauskan tositapahtuman, kun hän olympiavoittonsa jälkeen keräsi rohkeutta ja meni päättäjien puheille ja esitti toivomuksensa, että voisiko olosuhteisiin vihdoinkin tehdä jotain? Vastaus meni suurin piirtein näin: Näillä eväillä olet voittanut olympiakullan, mitä muuta voit vaatia?

Hän oli Toren kanssa täysin samaa mieltä, että varmuus tekemisessä on kaiken A ja O. Hänen mielestä moukarinheittäjien on moniin muihin yleisurheilijoihin verrattuna paljon vaikeampaa valmistautua isoihin mestaruuskisoihin. Kaikki heittoalustat ja suojahäkit ovat erilaisia ja sen lisäksi moukarinheittäjät yleensä treenaavat (ja kilpailevatkin) sivukentillä, joissa ei ole täysin sääntöjenmukaisia häkkejä. Moukarinheittäjät eivät siis juurikaan pääse harjoittelemaan kilpaoloissa. ”You step into the circle and can hardly see the opening”, niin kun Szymon asian ilmaisi. Tämän takia Toren ”consistency” nousee erittäin tärkeään rooliin. Heittäjän täytyy osata tehdä perussuoritus missä olosuhteissa vaan ja milloin vaan.

Tämä oli Szymonin mukaan yksi hänen vahvuuksiaan. Kun hän voitti olympiakullan vuonna 2000 ja MM-kullan 2001, hän ei ollut omasta mielestään sen parempi heittäjä kuin muutkaan finalistit, mutta hän pystyi tekemään parastaan silloin kun piti, ”it´s all in your head”!

Viikonloppu oli mielestäni oikein onnistunut. Esille tuli sekä uutta asiaa että paljon vanhaa, johon osittain lähestyttiin eri näkökulmasta kuin mistä itse olen tiettyjä asioita katsonut. Osallistujia oli kahdestakymmenestä maasta, eli aiheeseen perehtynyttä juttuseuraa riitti myös iltaisin ja taukojen aikana. Toivottavasti tämänkaltaisia tapahtumia tulee lisää vastaisuudessa!