Yksinkertaisesti voi todeta, että jokainen häirintätapaus urheilussa on liikaa, eikä lievää kiusaamistakaan pidä sallia. Avoin keskustelu aiheesta on puolestaan erittäin tervetullutta ja toivottavasti askel kohti turvallisempaa urheilukulttuuria.
Mikä sitten on häirintää? Yksinkertaisena periaatteena voidaan pitää sitä, että mikäli joku kokee tulleensa häirityksi, niin silloin kyseessä on häirintä. Asia tulee tällöin ottaa vakavasti ja selvittää. Häirintä voi vaihdella epäasiallisista kommenteista vakaviin hyväksikäyttörikoksiin saakka. Niin lievät kuin vakavatkin tapaukset tulisi saada esiin, eikä uhrien tulisi jäädä yksin tuntemustensa ja kokemustensa kanssa.
Urheiluun luontaisesti kuuluva koskettaminen valmennustilanteissa ja läheisyys voittoa riemuitessa eivät kuitenkaan ole häirintää. Viestit valmentajilta kertovat tällä hetkellä siitä, etteivät valmentajat enää uskaltaisi olla lainkaan lähellä valmennettaviaan häirintäsyytösten pelossa. Epätietoisuutta on ilmassa. Tärkeää olisikin käydä avointa keskustelua laji- ja toimintaympäristökohtaisesti siitä, mikä on asiaan kuuluvaa kanssakäymistä ja mikä päinvastoin voi tuntua häirinnältä.
Selvitysten perusteella tyypillinen häirintätapaus näyttäisi olevan valta-asemassa olevan vanhemman miehen, usein valmentajan, ja nuoren tyttöurheilijan välinen. Seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö ovatkin usein vallan väärinkäyttöä eli valta-asema luo puitteet niille. On kuitenkin myös hyvä tiedostaa, että häirintää voi esiintyä yhtä lailla aikuisten välillä, aikuisen ja lapsen tai nuoren välillä tai lasten ja nuorten keskinäisissä suhteissa, ja riippumatta osapuolten sukupuolesta.
Aikuisilla on suuri vastuu häirinnän kitkemisessä. Tämä tarkoittaa häirintään puuttumisen lisäksi rajojen asettamista toiminnalle ylipäätään ja myös nuorten ja lasten välille. Lapset, eivätkä nuoretkaan, ymmärrä riittävän hyvin, missä sallitun ja kielletyn toiminnan rajat menevät. He eivät myöskään ymmärrä ja uskalla häirintään puuttua tai siitä ilmoittaa. Kynnys tehdä asialla jotain on erityisen korkea silloin, kun häirintään syyllistyneellä on heihin valta-asema, kuten valmentajalla aina on.
Kuten Valmentajalla on väliä -kampanjassa todetaan, hyvän urheilun edellytyksiin kuuluu se, että jokaisella on oikeus tuoda epäkohtia esille. Samoin hyvän urheilun edellytyksiin on kirjattu oikeus toimia turvallisessa ympäristössä ja ilmapiirissä.
Avoimen keskustelun kautta voidaan muokata toimintaympäristöä siten, että vaikeatkin asiat pystytään tuomaan esiin. Avoimuuden avulla myös lievemmät epäasiallisuudet saadaan kitkettyä ennen tilanteiden kärjistymistä.
Häirintään liittyvän keskustelun pohjaksi on tarjolla aineistoja, samoin häirintätapausten selvittämiseen on tarjolla ohjeita ja apua. Alla on mainittuina muutamia keskeisiä linkkejä aiheeseen liittyen.
Olympiakomitean ’Lupa puuttua – lupa välittää’ -opas
SUEKin selvitys ’Häirintä jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa’
Väestöliiton ’Et ole yksin’ -palvelu.
Teksti: Sari Tuunainen
