Taitovalmennuksen Dream Team jakoi osaamistaan Kisakalliossa

Luennoitsijat 'Tieteelliseen konferenssiin motoristen taitojen hankkimisesta' tulivat läheltä ja kaukaa – muun muassa Saksasta, Hollannista, Australiasta ja Singaporesta. Kuten KIHU:n johtaja Sami Kalaja tervetulopuheenvuorossaan totesi, koolla oli taitovalmennuksen unelmajoukkue, Dream Team.

Luentojen aiheissa painottuivat etenkin epälineaarinen pedagogiikka (Nonlinear Pedagogy) ja differentiaalioppiminen (Differential Learning). Lajiesimerkkejä oli laidasta laitaan – joukkuepeleistä jousiammuntaan.

Pienet asiat ratkaisevat

Professori Keith Davids avasi konferenssin esittelemällä epälineaarista pedagogiikkaa siitä näkökulmasta, kuinka valmentaja voi sitä toteuttaa harjoitusten suunnittelun kautta. Hän painotti ”mikrostruktuurin” merkitystä harjoitusten suunnittelussa silloin, kun epälineaarisen pedagogiikan mukaisesti erilaisia rajoitteita muokkaamalla ohjataan oppijan käyttäytymistä tarkan määrittelyn sijaan.

- Pienet asiat voivat tehdä suuren vaikutuksen, Davids tiivisti.

Hän painotti, että valmentajalla on oltava viitekehys toiminnalleen – oma valmennusfilosofia. Hän toivoi, että valmennuksessa olisi vahvasti läsnä käytännön kokemuksen ja tutkimustulosten yhdistäminen.

Hän lainasi James J. Gibsonin (1979) mallia harjoitusten suunnittelun taustalle. Mallin mukaan suorittaja-ympäristö-tehtävä -kolmiyhteys vaikuttaa erottamattomasti harjoitusten suunnitteluun. Tiedot ja toiminta yhdessä näyttävät harjoitteiden käyttömahdollisuudet jatkossa.

- Suorittajaa ei pidä nähdä ympäristöstä erillisenä vaan siihen tiiviisti linkitettynä tai osana sitä, professori täsmensi.

Lajiesimerkkien kautta Davids peräänkuulutti valmentajan tietoisuutta siitä, mitä milläkin harjoitteella voidaan saada aikaan. Esimerkiksi krikettissä lyöntisuoritukseen on vaikutusta sillä, onko pallon heittäjänä ihminen vai pallokone. Käyttömahdollisuus on siis erilainen. Optimaalista olisi käyttää syöttäjää joka kerta, mutta syöttäjä ei voi tarjoilla isoja määriä syöttöjä kerrallaan. Syöttökone taas antaa mahdollisuuden toistoihin, mutta suoritus ei ole aidon pelisuorituksen kaltainen. Jalkapallon syöttöharjoituksia monimutkaistamisella saadaan puolestaan aikaan enemmän pelin vaatimuksia vastaavia suorituksia ja murrettua tasainen suoritusrytmi. Davids ei tyrmännyt kuitenkaan yksinkertaisiakaan syöttöharjoituksia.

- Valmentajan on vain tiedostettava, mitä vaikutuksia hän milläkin harjoitteella saa aikaan, Davids painotti.

Kaaoksen kautta oppimiseen

Professori Wolfgang Schöllhorn esitteli teoriaa toisesta konferenssin pääteemasta, differentiaalioppimisesta. Hän toi esiin, että uuden taidon oppimisessa vaaditaan ensin epästabiili vaihe – virheet, jonka jälkeen saavutetaan itseorganisoituminen ja taidon kehittyminen.

Tämä on todennettu useassa eri lajissa tehdyissä tutkimuksissa ja myös kirjoittamisnopeuteen ja musiikin soittamiseen on yhteneviä tutkimustuloksia.

- Laitettiin häiriöitä systeemiin, hän tiivisti tutkimuksissa tehdyt interventiot.

- Huomattavasti enemmän vaihtelua kuin pysyvyyttä harjoitteluun – se edistää oppimista. Lapset tekevät vaihtelua luonnostaan, kun taas aikuiset pyrkivät toistoihin, Schöllhorn jatkoi.

Vaihtelevien suoritusten kautta yksilöllä on mahdollisuus löytää oma luonnollinen tapansa suoritukseen ja mukauttaa se ympäristöön ja suoritusvaatimuksiin. Tällä tavoin harjoitellessa oppimisen on todettu jatkuvan myös esimerkiksi tauon aikanakin ja tuovan siten pidempiaikaista oppimista.

Vaihtelu saisi hänen mukaansa olla jopa kaoottista vaihtelua. Rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta ja auttavat muun muassa nukahtamaan. Rutiinit eivät siis luo oppimisen kannalta optimaalista vireystilaa, jolla on myös tärkeä merkitys oppimisessa.

Schöllhorn toi esimerkein esiin myös sitä faktaa, että liikunnalla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia oppimiseen myös urheilupaikkojen ulkopuolella. Fyysinen vaihteleva aktiivisuus ennen esimerkiksi matematiikan opiskelua on todettu auttavan matemaattisten ongelmien ratkaisussa.

Useat muut luennoitsijat vahvistivat käytännöllisten tutkimustulosten kautta niin 'kaaoksen kautta oppimisen' kuin myös liikunnan vaikutukset oppimiseen yleisemminkin. Esimerkiksi saksalainen Jörg Ahmann oli lisännyt häiriöitä valmentamiensa beachvolleynuorten hyökkäysharjoitteluun. Vaihtelevalla harjoittelulla tavoitteena oli murtaa väärät liikemallit hyökkäyslyönnin kokonaisuudessa.

Harjoittelua muutettiin erilaisilla hypyillä, käsien (sekä lyöntikäden että vapaan käden) asennoilla, pään asennolla ja lyönneillä erisuuntaisiin kohteisiin, mitkä mitkään eivät varsinaisesti kuulu oikeaan suoritukseen. Hän haki erilaisella harjoittelulla kaaosta, joka johdattaisi takaisin järjestykseen ja uuden oppimiseen.

- Vaikeuksia oli etenkin alussa. Keskittyminen oli ohjeissa eikä suorituksessa. Oli myös epäluuloja sen suhteen, että miksi näin tehtiin. Lopulta kuitenkin saatiin onnistumisia. Lisäksi valmentajan ja urheilijoiden yhteinen kieli ohjeistuksiin ja urheilijoiden kehon tuntemus parantui, beachvolleyvalmentaja valaisi.

Monipuolisuus ja ongelmanratkaisukyky avaimia erinomaisuuteen

Konferenssi havainnollisti useiden tutkimusesimerkkien avulla Suomessakin viime aikoina painokkaammin esiin nostettua monipuolisuuden vaadetta taitoharjoittelun taustalla. Epälineaarinen pedagogiikka ja differentiaalioppiminen toteutuvat urheilussa lähes luonnostaan, kun harjoitetaan useita lajeja.

Monipuolisuuden nimiin vannova Professori Geert Savelsbergh esitteli urheilullisten taitojen mallin (Athletic Skills Model), jossa on määritelty tavoitteet ja harjoitusmuodot, joilla pyritään optimaaliseen taitojen oppimiseen eri-ikäisten lahjakkaiden lasten ja nuorten valmennuksessa.

Savelsberg toi myös esiin tutkimustulokset siitä, että montaa lajia harrastamalla päästiin taitotesteissä parempiin tuloksiin vähemmillä tuntimäärillä kuin yhtä lajia harrastamalla. Tenniksen ykkösnimi Roger Federer on yksi hyvä esimerkki monilajisesta urheilijasta. Hän pitää muita lajeja yhä harjoitevalikoimassaan. Tutkimukset vahvistavat myös sen, että ne pelaajat palloilulajeissa, jotka pelasivat paljon itseohjautuvasti eli omatoimisesti ovat taitavampia, vaikka heillä olisi ohjattuja harjoitustunteja vähemmän kuin muilla.

- Kaikki varmasti haluavat parempia tuloksia vähemmällä käytetyllä ajalla, hän naurahti.

Vielä kun ottaa käyttöön tiedostamattoman puolen, implisiittisen oppimisen, niin kehitys on vieläkin parempaa. Savelsbergin ohje valmentajille on seuraava:

- Lapsuudessa monta lajia, myöhemmin päälaji ja tukilaji tai useita tukilajeja, joista on siirtovaikutushyötyjä päälajiin.

Periaate on hänen mukaansa yksinkertainen: Tule paremmaksi pikaluistelijaksi harjoittelemalla myös muuta kuin pikaluistelua.

Al Smith puolestaan totesi kaiken oppimisen olevan tilanteeseen sidottu ja siten vahvisti Davidsin tuomia näkökulmia harjoitusten suunnittelun merkityksestä, mutta korosti myös monen muun luennoitsijan tavoin omatoimisen liikkumisen merkitystä.

- On taidetta luoda sellaiset harjoitusympäristöt, joissa urheilijoilla on mahdollista oppia toivottuja asioita. Tässä hänen mielestään tiivistyi valmentaminen kokonaisuudessaan, Smith totesi.

- Sosiokulttuurinen ympäristö vaikuttaa huomattavasti ihmisten käyttäytymiseen. Esimerkiksi brasilialaisten jalkapalloilijoiden erinomaisuus on peräisin usein kulttuurillisten ja ympäristöllisten rajoitteiden muokkaamasta omaehtoisesta liikunnasta, ei ohjatusta harjoittelusta, hän jatkoi.

Monilajisuutta puoltaa myös Saksan jalkapallomaajoukkuepelaajista tehty tutkimus. Manuel Hornigin tekemässä tutkimuksessa tulee selkeästi esiin omaehtoinen ja monilajinen tausta sekä myöhäinen kiinnittyminen jalkapalloon pelaajien menestyksen taustalla.

Jo Davids avauspuheenvuorossaan korosti myös suorittajan oman ongelmanratkaisun tärkeyttä. Samaa toi esiin muun muassa Richard Shuttleworth kolmella käskyllään:

- Etsi, löydä ja sovella!

Shuttleworthin mukaan valmentajan on mahdollista erilaisilla harjoitteisiin muokatuilla rajoitteilla suunnata urheilijoita tehokkaaseen havainnointiin ja ongelmanratkaisuihin. Hän havainnollisti tätä muutamilla lajiesimerkeillä. Tennisharjoitteessa palloja lyötiin jatkuvalla tahdilla seinään ja jokaisen lyönnin välissä vaihdettiin nopeasti erilainen maila. Urheilijan piti siis sopeuttaa seuraava lyönti erilaiseksi riippuen kädessään kulloinkin olevasta mailasta. Jalkapallossa pelattiin samanvärisillä paidoilla, joissa oli vain pieni logo rinnassa erottamassa joukkueet. Tällä pakotettiin pelaajat normaalia tarkempaan havainnointiin. Vesipallossa puolestaan oli erilaisia variaatioita. Esimerkiksi maalinosat olivat eriarvoisia, maalit oli tehtävä tietyiltä alueilta tai puolustajilla oli erilaisia välineitä käytössään estäessään maalintekoa. Jousiammunnassa häirittiin keskittymistä äänimerkeillä sekä vaihdettiin ammunta-asento normaalista poikkeavaksi.

Kolmen päivän konferenssin sisältö oli tuhti ja tieteellisesti korkeatasoinen. Edellä mainittujen lisäksi Dream Teamiin kuuluivat suomalaisvahvistus Janne Avela, Charles Hillman, Jia Yi Chow, Mark Upton, Duarte Araújo, Graham Kerr, Baetrix Vereijken sekä Dan McLaughlin ja Jean Côté, jotka huipensivat konferenssin.

McLaughlin on tullut tunnetuksi itsellään tekemällään ihmiskokeella, jossa hän pyrkii 10 000 toiston kautta nousemaan golfin huipulle. Côtén tunnetut valmennusopit ovat puolestaan olleet pohjana muun muassa Kirsi Hämäläisen työstämälle suomalaiselle valmennusosaamisen mallille. Näistä kahdesta esityksestä on koottu tiivistelmät Sport.fi -sivuille: http://www.sport.fi/uutiset/uutinen/oppimisen-ytimessa-dan-mclaughlin-ja-jean-cote

Epälineaarinen pedagogiikka Davidsin mukaan:

• Erilaisia rajoitteita muokkaamalla ohjataan oppijan käyttäytymistä tarkan määrittelyn sijaan.

• Keskittyminen liikkeen lopputuloksessa, ei itse liikkeessä.

• Samaan lopputulokseen monta eri tietä.

Differentiaalioppiminen Schöllhornin mukaan:

• Oppijoita pyritään auttamaan löytämään heidän yksilöllinen tapansa suorittaa motorinen taitosuoritus.

• Oppija kokeilee sattumanvaraisia suoritustapoja löytääkseen ympäristön vaatimuksiin soveltuvan yksilöllisen liikemallinsa.

• Kahden peräkkäisen liikkeen välisten erojen havainnointia.

• Oppijoiden kehittyminen jatkuu vielä harjoittelun jälkeenkin.