SPV:n kauden 2018-2019 kesäharjoittelu

Halutun toiminnan kokonaisuuden ymmärtäminen on avainasemassa siinä, kun joukkue aloittaa usein puhutun matkan kohti päämäärää. Jotta ihminen kykenee kehittämään itseään progressiivisesti, on kyettävä mahdollisimman hyvin vastaamaan kysymyksiin; mitä, miten ja miksi.

Toimintamallien ja totuttujen rutiinien muokkaamisessa näihin kolmeen kysymykseen vastaaminen luo perustelut halutulle toiminnalle. Konkreettisen toteutuksen jälkeen pääsemme tarkastelemaan toteutusta, mistä ilmenee toimivat ja muokattavat kokonaisuudet. Suorituskykyä kehitettäessä sama resepti ei kuitenkaan päde kaikille, etenkään silloin, kun harjoittelu ei ole vallitseva osa sen hetkistä elämää. Puoliammattilaisuuden lajissa, kuten salibandyssa, erilaisten elämäntilanteiden vaikutukset harjoitteluun ovat enemmän kuin arkipäivää. Kesäharjoittelun osalta työajat ja mahdolliset esteellisyydet tietyille kellonajoille luovat tilanteen, missä joukkueen yhteinen harjoittelu on haasteellista.

Kokonaisuuden rakentumiseen tieto halutusta toiminnasta on äärimmäisen tärkeää. Ihminen kykenee suorittamaan mitä tahansa toimintaa hyvin silloin, kun on olemassa tieto siitä, miten toimitaan. Ihmisellä on tieto ja varmuus asiasta, mikä ruokkii samalla itseluottamusta kyseistä toimintaa kohtaan. Salibandyseura Seinäjoen Peliveljien kesäharjoittelun suhteen isoin toiminnan muutos koettiin toimintamallien muokkaamisessa ja ajatuksessa omasta harjoittelusta.

Suunnitelmallisuuden taustalla vaikuttavien teorioiden ja kollektiivisen ajattelun vieminen osaksi harjoittelua olivat asioita, jotka nostettiin korkealle suunnitellessa viime kauden kesäharjoittelua. Joukkueelle pyrittiin tuomaan mahdollisimman perusteellisesti esille syyt ja taustateoriat sille, miksi mitäkin asioita tehtiin. Kaikelle toiminnalle pyrittiin löytämään perustelut, jotka myös joukkueelle esiteltiin. Kaiken ytimessä oli pelaaja ihmisenä, jonka oma toiminta tuotti kahdenlaista, tasavertaista hyötyä. Kun ihminen suoritti harjoituksen, kehitti hän itseään, mutta ennen kaikkea koko joukkueen suorituskykyä. Ajatus oman toiminnan kehittämisestä pyrittiin luomaan siten, että yhteisen päämäärän eteen tehty työ nähtiin kehittävänä niin ihmiselle itselleen kuin koko joukkueellekin.

Jälkeenpäin kerätyissä palautteissa oli mielenkiintoinen huomio. Kun tavoite ja suunnitelma olivat selvillä, motivoivat ne huomattavasti enemmän yhteiseen harjoitteluun. Vaikka keskiössä oli yksilöllisen suorituskyvyn kehitys, ymmärrys oman toiminnan merkityksestä joukkuetta kohtaan johti useaan yhteisharjoitukseen. Urheilijat eli ihmiset halusivat yksinkertaisesti omalla toiminnallaan mahdollistaa toisen ihmisen kehittymisen, mikä nojaa vahvasti joukkueen etujen asettamiseen omien edelle.

Artikkelissa liitteenä olevan tiedoston kokoaminen on myös osa kollektiivisen ajattelun viemistä itse pelin ulkopuolelle. Pyrkiessämme kehittämään omia toimintamallejamme ja tapojamme toimia, kehitämme samalla myös itse lajia missä toimimme. Kyseinen tiedosto on luotu edesauttamaan oppimista ennen kaikkea oivalluksien kautta. Tällä tarkoitetaan sitä, että tästä tiedostosta on nähtävissä asioita, mitä joko kannattaa tai ei kannata tehdä, tai päättää tehdä jokin asia paremmin. Lopputulos on kuitenkin sama, sillä joku tai jokin taho oppii jotain.

Suomalaisen valmennusosaamisen kehittymisen seuraaminen on ollut suurelta osin vaikuttamassa kyseisen tiedoston luomiseen. Ympärillämme olevan tiedon kerääminen ja sisäistäminen on prosessi, minkä alkuaskelia kirjoittaja edelleen käy valmentamisen polulla. Sukupolvien kehityksessä verkostoituminen ja tiedon jakaminen on asia, mikä on enenevissä määrin vallitsevaa. Samaan asiaan pohjautuu myös kirjoittajan näkemys osaamisesta. Ryhmässä on enemmän osaamista kuin yksilössä.

Jiri Kirsilä
Twitter: @JiriKirsila