Palkkaa tai ei

17.3.2017

Urheiluvalmentaja haluaa pääsääntöisesti tehdä hyvää työtä valmennettaviensa eteen. Oman vaatimustason ja valmennuksen laadun jatkuva nostaminen ei ole kiinni palkkatasosta, vaan intohimon määrästä viedä urheilijaa eteenpäin, kuten olemme viime viikkoina saaneet usean esimerkin kautta lukea.

”Olisihan se kiva saada kunnon palkkaa” on yleinen tokaisu, kun keskustelen valmentajien kanssa. Usein palkkaa ei edes odoteta tai haluta, koska sekin antaa omanlaisensa vapauden toimia valmentajana. Toisaalta palkka, pienikin, voi kannustaa jatkamaan uraa valmentajana.

Kolikolla on aina myös kääntöpuolensa. Usein palkka koostuu monista puroista. Useamman palkanmaksajan ”loukussa” hyvää valmentajaa halutaan hyödyntää maksimaalisesti ja siinä on herkästi uhkana ylikuormittuminen tai ”vajoaminen tuntiohjaajan tasolle”. Sitä varmaan harvempi kunnianhimoinen valmentaja kohdalleen haluaa ja monia tuo lause kirpaisee ehkä syystäkin. Tällä puolen kolikkoa ovat lisäksi heikenneet mahdollisuudet omistautua yksilöiden kehittämiseen, kilpailumatkoihin ja leireihin, kun muut työvelvollisuudet eivät siihen taivu. Myös valmentajan itsensä kehittäminen jää herkästi työkiireiden jalkoihin.

Jos haaveena on valmentajan ammatti, kannattaa miettiä tarkkaan minkälaisena valmentajana haluaa palkkansa ansaita. Valmennuksen ammattikunta on vasta kehittymässä ja mm. yksilö- ja joukkuelajien ammattivalmentajien toimenkuvat ovat melko erilaisia. Onko seura työnantajana riittävän iso ja vahva, että voi tarjota valmentajalle mielekkään kehittyvän toimintaympäristön vai onko kyseessä tuntiohjaajan roolia vastaava paketti ryhmien ollessa vauvasta vaariin? On uskallettava sanoa ääneen, että valmennus ja liikunnan ohjaus ovat kaksi eri asiaa, vaikka kumpaakin tarvitaan.

Ratkaisumalleja on monia ja nykyisessä vaiheessa valmentajuuden ja ammattivalmentajuuden kehitystä on mielestäni arvioitava tilannekohtaisesti. Toivon, ettei ammattilaisten ja vapaa-ajallaan valmentavien välillä olevaa kuilua kasvateta arvostuksen osalta vaan pyrimme lisäämään tietoisuutta ammattimaistumisen haasteista ja mahdollisuuksista.  Meillä on siis vielä paljon tekemistä sopimispuolella, että valmentajien toimenkuva ja toimintaympäristö saadaan tukemaan hyvää tähtäävää valmennusta tuli työstä palkkaa tai ei. 

Ainoa hyvää työtä tekevä valmentaja ei ole palkkaa nauttiva ammattivalmentaja.

Kristiina Danskanen