Uutiset valmentajista nostavat harvemmin esille heidän osaamistaan ja onnistumisiaan. Koulutan valmentajia ammattitutkinnolla Kolmen kampuksen urheiluopistossa, Kisakallion kampuksella. Ammattitutkinnon näytöissä näen paljon eri lajien valmentajien laadukasta ja urheilijakeskeistä valmennustoimintaa. Nautin työstäni, jossa voin oppia yhdessä opiskelijoiden kanssa. Kurssilaiset ”heimoutuvat” nopeasti, jakavat huolia ja onnistumisia, tukevat ja kannustavat toisiaan. Toivon, että koulutuksessa syntynyt arvostuksen ilmapiiri siirtyy heidän mukanaan seuratoimintaan. Kun sinua arvostetaan, haluat jakaa sitä eteenpäin ja huomaat hyvää kollegan tekemisessä.
Toivon myös, että valmentajat osaavat olla armollisia itselleen. Valmentajan työ on jatkuvaa oppimista, toimintaympäristö muuttuu ja muutos tuo aina tarvetta uudelle osaamiselle.
Valmentaja, samalla kun opetat urheilijoita opit itse. On helpompi huomata kehittämisen kohteita, kun tunnistat osaamisen mitä sinulle jo on. Juuri osaamisen tunnistamisessa tarvitsemme avuksi muita. Kukapa olisi parempi tunnistamaan valmentajan osaamista kuin toinen valmentaja? Etenkin nuoret, uransa alussa valmentajat tarvitsevat kokeneempien kollegoiden apua huomaamaan pieniä onnistumisia ja antamaan lupaa iloita niistä.
Vanhempi kollega voi opastaa esimerkiksi seuraavanlaisesti: ”Tänä viikonloppuna joukkue pelasi hyvin, iloitse siitä yhdessä urheilijoiden kanssa. Pohdi mistä onnistuminen johtui? Mitä teit tai sanoit valmentajana? Uskoit todennäköisesti urheilijoihin ja he saivat siitä voimaa ja iloa tekemiseen.”
Myös silloin, kun valmennustoiminnassa ilmenee ongelmia, on yhteisöllinen tuki tarpeen. Olympiakomitean lääkäri Maaret Valtonen on todennut, että ”Valmentaja tekee urheilijan kanssa työtä lähimpänä, joten valmentajan työ on keskeisintä ja näkyvää. Meidän muiden urheilijan arjessa toimivien pitää tukea valmentajan onnistumista työssään ja vastuussa.” Tässä on tärkeä viesti lajiliitoille, seuroille ja meille kaikille urheilun parissa toimiville.
Etenkin lasten ja nuorten toiminnassa kaivataan panostusta kasvatuskumppanuuteen vanhempien ja valmentajien sekä muiden seuratoimijoiden kesken. Rakentavasta ja yhteiseen hiileen puhaltavasta vuorovaikutuksesta hyötyvät kaikki, eniten kaiken keskiössä oleva urheilija.
Voimistelun tuoreesta valmennuskulttuurin seurantatutkimuksesta ilmenee, että valmentajat tukevat toinen toisiaan ja käsittelevät eteen tulleita ongelmia yhdessä. Arjen ongelmatilanteissa nopea puuttuminen ja keskinäinen dialogi on tärkeää. Toivottavaa olisi, että valmentajat, urheilijat ja vanhemmat ohjattaisiin yhdessä etsimään urheilijan edun mukaisia ratkaisuja.
Valmentajien keskinäisen tuen ja arvostuksen lisäksi tarvitsemme urheiluun kaiken kaikkiaan lisää positiivisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ongelmiin on puututtava ja toimintaa kehitettävä, mutta samalla on tärkeää tehdä hyvä valmennus näkyväksi. Osoitetaan arvostusta toinen toisillemme! Huomataan hyvä, kannustetaan ja kiitetään!
Alussa mainittu haastattelu: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jussi-tapola-kaytti-painavan-puheenvuoron-ville-peltonen-seurasi-kivikasvona-vieressa-kunnes-paasi-aaneen/8626348#gs.rfwqzs
Pulmu Puonti
Varapuheenjohtaja, Suomen valmentajat
Valmentajakoulutuksen asiantuntija
