Suomen Valmentajien johdolla on käynnissä Meidän urheilu -kehitysprosessi, jossa edistetään hyvin erilaista näkemystä valmennuksesta kuin mitä mainitussa tekstissä kuvataan. Meidän urheilu -kehitysprosessi on vuorovaikutusprosessi urheiluyhteisön kanssa, jolla luodaan yhteistä ymmärrystä siitä, millaista urheilua ja valmennusta haluamme edistää Suomessa.
Meidän urheilu vauhdittaa käynnissä olevaa valmennuskulttuurin muutosta autoritäärisestä valmennuksesta kohti urheilijalähtöistä tapaa toimia. Urheilijalähtöinen valmennus kohtaa urheilijat yksilöllisesti arvokkaina ja urheilijat osallistuvat aktiivisesti valmentautumisen kaikkiin vaiheisiin suunnittelusta toteutukseen. Meidän urheilu edistää valmennuskulttuurin muutosta, jossa siirrytään hierarkiasta luottamukseen perustuvaan toimintaan ja monologista dialogiin.
Seuraavassa tartutaan muutamilla nostoilla Lehtisen kolumnin näkemyksiin valmentajayhdistysten ja Meidän urheilun näkökulmasta. Kursiivilla ja lainausmerkein merkityt kohdat ovat suoria lainauksia Aamulehdessä julkaistusta tekstistä.
”Globaalissa huippu-urheilussa menestyminen vaatii äärimmäistä vaatimustasoa. Vaatimustasoon kuuluu, etenkin kovien paineiden alla, joskus kielenkäyttöä ja rangaistusmenetelmiä, jotka eivät tule kysymykseen ”normaalilla” työpaikalla.”
On totta, että huippu-urheilussa menestyminen vaatii äärimmäistä vaatimustasoa. Hyvään valmennukseen ei millään tasolla, ei myöskään huippu-urheilussa, kuulu kuitenkaan sellainen kielenkäyttö tai rangaistusmenetelmät, jotka eivät olisi sallittua millä tahansa työpaikalla tai muuten yhteiskunnassa. Kolumnista paistaa läpi, että valmennus nähdään käskyttävänä tapana toimia, eikä valmentajan ja urheilijan välisenä dialogina, jossa vaatimustaso on sisältäpäin sytytettyä, eikä ulkoapäin ohjattua. Sisäistä motivaatiota valmentamalla, kuten pätevyyden, yhteenkuuluvuuden ja autonomian tunteiden vahvistamisella, voidaan vaatimustaso nostaa huippu-urheilumenestykseen vaaditulle tasolle. Valtaosa menestyvistä huippu-urheiluvalmentajista osaa valmentaa sisäisen motivoinnin avulla. Samat valmentajat ovat voineet valmentaa myös muilla tavoilla aiemmin, kun autoritäärinen johtaminen oli muutoinkin yhteiskunnassa vallitseva toimintatapa. Valmennus on aina aikansa ja yhteiskuntansa kuva.
”Mikä on epäasiallista käytöstä muussa työelämässä ei välttämättä ole sitä huippu-urheilussa.”
Valmentaminen urheilussa, mukaan lukien huippu-urheilussa, on työtä siinä missä muukin työ. Epäasiallinen käytös on aina epäasiallista käytöstä. Huippu-urheilu ei ole irrallinen saareke liikunnan ja urheilun kentässä, saati yhteiskunnassa. Globaalit ihmisoikeudet ovat universaaleja ja kaikkia velvoittavia, ei valinnaisia. Urheilussa ei voi, eikä tarvitsekaan olla, erillisiä sääntöjä ihmisten kohtaamiseen ja käyttäytymiseen.
”Nyky-yhteiskunta ei ole palaamassa – eikä sen tarvitsekaan palata – autoritäärisempään johtamistapaan. Huippu-urheilussa todellisuus on hienoisesti toinen. Tästä syystä valmentajakohuilta ei tulla välttymään jatkossakaan.”
On totta, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei tarvitse palata takaisin autoritääriseen johtamistapaan. Todellisuus huippu-urheilussa ei kuitenkaan ole edes hienoisesti toinen. Todennäköisesti jatkossakin tulee olemaan joitakin yksittäisiä valmentajia, jotka käyttäytyvät roolissaan väärin tai tekevät ylilyöntejä ja virheitä. Tältä tuskin pystytään täysin välttymään, joten joitakin valmentajakohuja tullee jatkossakin. Suomalaisessa urheilukulttuurissa ei kuitenkaan pidä hyväksyä minkäänlaista epäasiallista käytöstä millään toiminnan tasolla. Jos joku kokee tulleensa kohdelluksi väärin, tulee asia ottaa esiin ja selvittää se joko itse tilanteessa tai tarvittaessa ulkopuolisen selvityksen avulla. Tärkeää tapausten selvittelyssä on se, että kaikkien, myös syytösten kohteena olevien valmentajien, oikeusturva toteutuu.
Suomen Valmentajat
Jorma Kemppainen, puheenjohtaja
Sari Tuunainen, toiminnanjohtaja
Suomen Ammattivalmentajat SAVAL
Erkka Westerlund, puheenjohtaja
Raino Nieminen, toiminnanjohtaja
Meidän urheilu -kehitysprosessi
Henna Tanhuanpää, hankevastaava
Teemu Japisson, pääsihteeri, Suomen urheilun eettinen keskus SUEK, ohjausryhmän jäsen
Jaana Tulla, Olympiakomitean seura- ja jäsentoimintayksikön johtaja, ohjausryhmän jäsen
Antti Paananen, Olympiakomitean urheiluakatemiaohjelman johtaja, ohjausryhmän jäsen
Panu Autio, toiminnanjohtaja, Jalkapallon pelaajayhdistys, ohjausryhmän jäsen
Kirsi Hämäläinen, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, ohjausryhmän jäsen
Muita kehitysprosessin ydintoimijoita
Lisätietoja:
Meidän urheilu -kehitysprosessin nettisivut: www.meidanurheilu.fi
Aamulehdessä 26.10. julkaistu Lauri Lehtisen kolumni, johon tiedotteessa viitataan: https://www.aamulehti.fi/urheilu/art-2000009160191.html
