Liikunta-alan opiskelijat kirjoittavat: Valmentaako ihmistä vai urheilijaa?

Toisessa näkökulmana on hyvä valmennus ja valmentajuus:

Kävellessä Santasportin urheiluopiston tiloissa, ei voi välttyä näkemästä eri lajien harjoituksia. Samalla nopealla silmäyksellä voi nähdä sekä monta erilaista valmentajaa että erilaisia valmennustyylejä. Näky saa mieleen kysymyksiä: Minkälainen on oikeasti hyvä valmentaja – ei vain tulosten näkökulmasta vaan urheilijoidenkin mielestä? Kuka määrittelee hyvän valmentajuuden? Millaisia ominaisuuksia valmentajalta vaaditaan? Mikä ylipäätään on valmentajan tärkein tehtävä? 

Valitsimme aiheen hyvästä valmentajuudesta, koska pidämme sitä meille tuleville ja jo nykyisille valmentajille todella tärkeänä kysymyksenä. Valmentajuus on murroksessa ja ihmislähtöinen valmentaminen on koko ajan enemmän pinnalla. Olemme ryhmämme kanssa sitä mieltä, että ihmislähtöisen valmentamisen kautta saadaan parempia ja kestävämpiä tuloksia samalla, kun tuetaan valmennettavien elinikäistä oppimista ja kasvatetaan heitä urheilun ulkopuolella myös ihmisinä. 

”Tehdään parempia ihmisiä, ei vain parempia urheilijoita” on hyvin tunnettu lausahdus valmennusskenessä tänä päivänä. Siihen meidänkin kantamme liikunnanohjaajaopiskelijoina hyvin vahvasti nojautuu. Mutta mitä tämä oikein käytännössä sitten oikeasti tarkoittaa?

Tulokset puhuvat puolestaan, vai puhuvatko? 

Jokaisen valmennussuhteen tulisi olla tavoitteellista toimintaa. On erilaisia tapoja, miten tavoitteisiin päästään. Tässä kohtaa nousee esille se, mietitäänkö valmennustoimintaa pelkästään urheilijoiden tulos edellä vai onko pääsuuntautuminen urheilijan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä? On valitettava trendi, että toimintaa tarkastellaan vain tulosten näkökulmasta, eikä ajatukset suuntaudu kehittymiseen elinikäisenä prosessina – niin valmentajana kuin urheilijana. 

Valmentajan yksi tärkeimpiä tehtäviä on osata johtaa ihmisiä, unohtamatta lajissa vaadittavaa substanssiosaamista. Hyvänä esimerkkinä tästä voisi toimia vaikkapa jalkapallovalmennus, jossa valmentajan on tiedettävä, mikä on paitsio. Yhtä lailla valmentajan tulee osata oikea-aikaisesti kysyä pelaajan mielipidettä suorituksiinsa ja kehityskohteisiinsa liittyen. Valmentajan tulee osoittaa myös aitoa välittämisestä esimerkiksi kuulumisten kysymisen kautta. 

Suomalaisessa valmennusosaamisen mallissa valmentajan osaaminen jaetaan urheiluosaamiseen, ihmissuhdetaitoihin ja itsensä kehittämisen taitoihin. Ihmissuhdetaitoihin kuuluvat muun muassa tunne- ja vuorovaikutustaidot, ilmaisu- ja keskustelutaidot sekä ihmistuntemus. Mutta mitäs jos valmentaja omaa vain kaksi näistä taidoista, voiko valmentaja silti olla osaava ja pätevä työhönsä? 

Huippu-urheilu on raakaa touhua ja monesti urheilijat nähdään vain pelinappulana kentällä. Valmentajan rooli ei ole vain tehdä urheilijoista huippuja jäälle tai juoksuradoille, vaan tukea jokaista urheilijaa ihmisenä kasvun polulla. Valmentajalla tulee olla hyvä vuorovaikutussuhde valmennettavaan, mikä tarkoittaa ihmisen persoonan tuntemista. Valmentajan ja urheilijan väliset keskustelut luovat yhteyden dialogille ja edesauttaa urheilijan itsetuntemusta. 

Suomalaisen valmennusosaamisenmallin mukaan urheilijan itsensä kehittämisentaitoihin kuuluu vahvasti itsearviointitaidot. Mutta miten näitä itsearvioinnintaitoja voisi kehittää valmentajana? Hyvässä keskustelussa valmentajan ja urheilijan välillä nousee esille kuuntelu, jota seuraa avoimet ja ohjaavat kysymykset. Urheilijan tulee oppia sanottamaan oma tekeminen mahdollisimman tarkasti, kun taas valmentajan tulee pystyä esittämään kysymyksiä urheilijan tekemiseen liittyen.

Valmentajan esittämät kysymykset tulisi olla avoimia. Kysymysten asettelu tulisi siten aloittaa aina kysymyssanalla: miksi, miten, missä ja milloin. Jos kysymysten asettelu on suljettu, voi kysymykseen vastata yhdellä sanalla: kyllä tai ei. Tällainen kysymys on esimerkiksi: ’’Oliko tämä harjoitus kehittävä?’’. Vastaavan aiheen avoin kysymys voisi olla: ’’Miten koit, että tämä harjoitus oli kehittävä?”. Tällöin urheilija joutuu jo oikeasti ajattelemaan omaa osaamistaan ja sen kehittämistä, sekä huomaamaan siihen liitoksissa olevia mahdollisia puutteita. Tämän kaltaisella vuorovaikutuksella tavoitteena on saada urheilijoista itseohjautuvia eli autonomisia, jolloin he myös kykenevät tunnistamaan omat vahvuudet sekä kehitettävät kohteet helpommin. Tällöin he myös oppivat tuntemaan itsensä paremmin niin urheilijoina kuin ihmisinäkin.  

Asenne on ase – niin valmennuksessa kuin urheilussakin

Puhuttaessa urheilijan kokonaisvaltaisesta kehittymisestä ei voida sivuttaa itsensä kehittämisen taitoja.  Valmentajan on tiedostettava omat vahvuutensa ja kehityskohteensa, sekä oltava koko ajan valmis kehittämään omaa toimintaansa. Tästähän puhutaan jo paljon, mutta on huomattava, että valmentajan on opetettava samoja taitoja myös urheilijoilleen. Kuten jo tiedämme, urheilijat eivät ole käskyjä vastaan ottavia koneita. Urheilijat ovat psyko-fyysis-sosiaalisia henkilöitä, joiden omasta kehosta saama palaute, ja ennen kaikkea sen hyödyntämään oppiminen, on ensiarvoisen tärkeää. Oli kyseessä sitten suorituksen analysoiminen tai vaikkapa ryhmän motivaatioilmapiirin heikentyminen, urheilijoita on kuultava!

Verrattain lyhyen valmentajauramme aikana, voimme kaikki samaistua seuraavaan tilanteeseen: Valmennusympäristössä sanotaan ”Minulle saa tulla puhumaan milloin vain”. Sanat kuitenkin kaikuvat kuuroille korville, ellei valmentaja itse omistaudu asioille ja näytä välittämistään aktiivisesti urheilijoilleen niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Valmentajan tehtävä on varata tarvittava aika keskusteluille ja uskaltaa tarvittaessa puuttua tilanteisiin, joita hän ihmistuntemustaidoillaan voi aistia valmennusilmapiiristä. Jokaisen urheilijan tulisi itseohjautuvasti tarkastella osaamistaan ja pyrkiä tunnistamaan niin kehityskohteitaan kuin jo omattua osaamistaan. Tätä taitoa kehittää erilaiset itsearvioinnit, joita valmentajat voivat yhdessä valmennettavien kanssa tehdä suullisesti tai kirjallisesti.

Urheilijaa tulisi myös tukea asettamaan realistisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita. Jotta päästäisiin tavoitteisiin, oli se sitten joukkueena sarjamestaruus tai yksilön hallimestaruus, tulee päätavoitteeseen asettaa matkan varrelle myös välitavoitteita. Nämä välitavoitteet, kuten esimerkiksi lohkovoitto jääkiekkoilijalle tai etureiden kuntoutuksen lopputarkastus yleisurheilijalle, mahdollistavat urheilijan motivaation säilyvyyden kohti päätavoitetta. Ne toimivat myös urheilijalle ja valmentajalle arvioinnin mittareina: Onko oikeita asioita tehty kauden aikana? Jos on, niin mitä? Jos ei, niin mistä johtui, ettemme onnistuneet tavoitteessa?

Kun valmentaja oppii tarkastelemaan omaa osaamistaan eri keinoin ja opettamaan oppimiaan asioita myös valmennettavilleen, on jo edetty suuri harppaus kohti elämän mittaista oppimista. Oli puuttuva osaaminen sitten substanssiosaamista, kuten lentopallosyötön lajispesifit taidot lentopallovalmentajalle tai ihmissuhdetaidot, kuten valmennettavan kuuntelu ja avointen kysymysten asettelu vaikkapa taitoluisteluharjoituksissa, on valmentajan tärkeää tiedostaa kehitettävät asiat. Valmentajan ammatissa koskaan ei tule valmiiksi, vaan aina on jotain opittavaa. Hyvän valmentajan tuntee itsevarmuudesta ja omien vahvuuksien hyödyntämisestä, yhtä lailla kuin kehitettävien asioiden myöntämisestä ja oman osaamisen jatkuvasta kehittämisestä.

Kirjoittajat:

Roosa Nousiainen
Eerik Ailunka
Lauri Lilleberg
Kristiina Nisula.

Lähteet:  

Hämäläinen. K. 2008. Urheilija ja valmentaja urheilun maailmassa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/18557/9789513930981.pdf?sequence=1 

Hämäläinen. K. 2016. Valmennusosaamisen malli. Suomen Olympiakomitea. https://www.stll.fi/wp-content/uploads/sites/4/2018/01/SuomalaisenValmennusosaamisenMalli_HamalainenKirsi-2016.pdf

Jylhä. R. 2020. Luento 26.2.2020. Koulutus- ja johtamisosaamisen kehittäminen. Lapin urheiluopisto. Santa Sport.

Mononen. K, ym. 2014. Tavoitteena nuoren urheilijan hyvä päivä. Urheilijan polun valintavaiheen asiantuntijatyö. Kilpa- ja huippu-urheilu tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylän yliopisto, VALO ry ja Suomen Olympiakomitea. Helsinki. https://storage.googleapis.com/valo-production/dlm_uploads/2017/02/valintavaihe_www.pdf