Monipuoliset esitykset tarjosivat eri lajien valmentajille mielenkiintoista tieteelliseen näyttöön perustuvaa tutkimustietoa, jota hyödyntää käytännön kestävyys-, voima- ja hypertrofiaharjoittelussa. Kahvitauolla eri alojen osaajat vaihtoivat ajatuksia, pureskelivat esityksiä ja loivat tärkeitä kontakteja.
Symposiumissa esillä nopeus-, kestävyys ja lihasmassaharjoittelu
Liikuntabiologian laitoksen 18. kansainvälisessä symposiumissa oli tänä vuonna liikuntafysiologien vuoro. Edellisinä vuosina esityksiä olivat pitäneet valmennus- ja testausopin ja biomekaniikan pääaineen tutkijat. Liikuntafysiologia on tieteenala, joka tutkii solutason toimintamekanismeja, joihin liikunta ja fyysinen aktiivisuus vaikuttavat, tai joilla on merkitystä esim. urheilusuorituksen kannalta.
Symposiumissa oli kolme eri teemaa: räjähtävä voima, kestävyys ja lihaskasvu. Jokaiselle teemalle oli varattu yksi kokonainen päivä. Symposiumin yksi järjestäjistä, väitöskirjatutkija Johanna Ihalainen (LitM), kertoi, että yksittäisten päivien esitykset oli järjestelty portaittain niin, että aluksi ne johdattivat kuulijan aiheeseen, sitten pureutuivat solutason mekanismeihin, ja lopuksi sovelsivat tutkittua tietoa käytäntöön. Järjestys palveli kuulijaa, sillä solutason mekanismien ymmärtäminen syvensi soveltavan tiedon omaksumista.
Symposiumin ensimmäisen päivän avasi liikuntafysiologian professori ja veteraaniyleisurheilija Antti Mero. Teemana oli räjähtävä voimantuotto ja hermostollinen maksimivoimaharjoittelu. Päivän mielenkiintoisimmat esitykset pitivät Lauri Stenroth ja Juha Isolehto. Lauri Stenroth muistutti, että lihasten voimantuotto on riippuvainen sen koosta ja hermostollisesta aktivaatiosta. Tämä on hyvä muistutus valmentajille siitä, että erityisesti nuorten urheiluvalmennuksessa harjoitusohjelmien tulee sisältää sopivassa määrin myös lihasmassaa kasvattavaa hypertrofiaharjoittelua. Pelkkä nopeusvoimaharjoittelu ei tuo optimaalisia tuloksia. Juha Isolehto, korkeushyppääjä Osku Torron valmentaja, puolestaan esitteli urheilijoidensa harjoitusohjelmia ja testituloksia. Mielenkiintoista – mutta odotettua – oli, että urheilijoiden testitulosten ollessa huipussaan, menestyivät he myös kilpailuissa. Urheilijoiden säännöllinen testaaminen kannattaa, koska sen avulla valmentaja voi tehdä muutoksia harjoitusohjelmaan, ja seurata urheilijan kehittymistä.
Toisen päivän teema oli kestävyysharjoittelu ja sen harjoitteluadaptaatiot. Henning Wackerhage, Riikka Kivelä ja Mika Silvennoinen puhuivat kestävyysharjoittelun aiheuttamista molekylaarisista vasteista. Kestävyysharjoittelututkimus on sukeltanut syvälle lihassoluun, jossa kiinnostusta on herättänyt lihassolujen PGC-1a –koaktivaattori. Sen uskotaan olevan tekijä, joka saa aikaan monet solujen kestävyysharjoitteluadaptaatioista. Sitä aktivoivat esimerkiksi lihassolun hapenpuute ja vapaat happiradikaalit. Kestävyysharjoittelu tähtää solutasolla mitokondrioiden biogeneesiin, eli niiden määrän ja laadun kasvuun. PGC-1a näyttää olevan merkittävä tekijä mitokondrioiden biogeneesin taustalla.
Viimeisenä päivänä estradille pääsivät mm. Yhdysvaltojen vuoden personal traineriksi valittu tutkija Brad Schoenfeld ja lihastohtori Juha Hulmi. Taitavana tieteen yleistajuistajana tunnettu Hulmi piti mukaansatempaavan esityksen voimaharjoittelun positiivisista terveysvaikutuksista. Hän muistutti, että ”painojen nostaminen ei ole vaarallista, heikkous sen sijaan on”. Se pitää paikkansa myös lasten ja nuorten liikunnassa, sillä British Journal of Sports Medicine –lehdessä vuonna 2013 julkaistun Lauersenin ym. tutkimuskatsauksen mukaan voimaharjoittelulla voidaan ehkäistä jopa puolet syntyvistä urheiluvammoista. Brad Schoenfeld osaa sekä puhua että tehdä tutkimusta. Jyväskylässä hän puhui tutkimuskatsauksistaan, jotka ovat murtaneet monia urheiluvalmennusmyyttejä. Hänen Journal of Strength and Conditioning Research –lehdessä tänä vuonna (2017) julkaisema meta-analyysi osoittaa, että lihasmassaa voidaan kasvattaa myös suuremmilla (12-20) toistomäärillä, kuin mitä aikaisemmin on luultu. Tämä on hyvä uutinen voimaharjoittelua aloitteleville nuorille urheilijoille, joiden tulee aluksi totutella liikkeisiin pienemmillä painoilla.
Tieteellinen näyttö vs. mututieto
Symposium oli oiva paikka tutustua liikuntatieteelliseen tutkimukseen. Jokavuotiset symposiumit edistävät erinomaisesti yliopiston kolmatta tehtävää, yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Symposiumin odotetuin puhuja, Brad Schoenfeld, muistuttikin, että urheiluvalmennuksen tulisi pohjautua tieteelliseen näyttöön, ei ”musta tuntuu -menetelmiin”. Se, että tietyt menetelmät ovat tuottaneet aikaisemmin menestystä, ei tee niistä ylivertaisia muihin verrattuna – voi hyvin olla, että menestystä olisi tullut joka tapauksessa. Schoenfeld toki muistuttaa, että taitava valmentaja huomioi valmennettaviensa yksilölliset erot ja poimii käytännössä hyväksi havaittuja menetelmiä tieteelliseen näyttöön perustuvien harjoitusmenetelmiensä tueksi.
Kahvipöydässä
Symposiumin lounas- ja kahvitauoilla eri alojen osaajat kohtasivat, pureskelivat esityksiä ja jakoivat ajatuksiaan. Nämä kohtaamiset olivat monen mielestä myös symposiumin parasta antia: ”Sisällön puolesta 1. ja 3. päivä olivat mielenkiintoisimpia, erityisesti puheet, joista pystyy siirtämään asioita käytäntöön. Symposiumissa ehdottomasti parhaimpia ja tärkeimpiä asioita oli kolmen päivän aikana tapaamani ihmiset”, totesi liikuntafysiologi ja voimavalmentaja Elena Kozharskaya. Symposiumiin osallistuneiden erilaiset taustat rikastuttivat kahvipöytäkeskusteluja, joista jäi paljon pohdittavaa kotimatkalle.
Vaikka symposium oli kokonaisuudessaan onnistunut, kehitettävääkin jäi. Ensiksi moni valmentaja kaipasi symposiumiin lisää puhujia, joilla on kokemusta sekä urheiluvalmennuksesta että soveltavan tutkimuksen teosta. Tapausesimerkit käytännön urheiluvalmennuksesta herättivät nimittäin suurta mielenkiintoa. Toiseksi aikataulu oli liian tiukka, ja esitykset venyivät, jolloin yleisökysymyksille ei jäänyt riittävästi aikaa. Aikataulua jouduttiin kuromaan kiinni valitettavasti lounas- ja kahvitauoilla.
Liikuntafysiologian symposium keräsi paikalle ennätysyleisön liikunta-alan ammattilaisia, jotka saivat nauttia asiantuntevista tieteelliseen näyttöön perustuvista esityksistä ja mielenkiintoisista kahvipöytäkeskusteluista kolmen päivän ajan. Esityksissä sukellettiin syvälle molekylaariseen liikuntafysiologiaan, mutta mukaan tarttui myös monia hyviä vinkkejä käytännön urheiluvalmennukseen. Ensi vuonna seminaarin järjestää valmennus- ja testausopin pääaine. Täytyypä osallistua!
Petri Jalanko
