Keväällä 2015 sairastuin äkillisesti ja sain leukemiadiagnoosin. Leukemiaani olen saanut uuden kantasolun, mutta kolmannen relapsin jälkeen on aika antaa periksi ja luopua innostavasta toiminnanjohtajan työstäni valmentajuuden kehittämisen parissa. Valmentajuuden kehittäminen on ollut suurin intohimoni valmentamisen jälkeen.
Olen saanut olla kanssanne mukana monissa hankkeissa, joiden hedelmät alkavat näkyä. Tällaisia ovat olleet muun muassa Lasten ja nuorten hyvä valmennus -kirjahanke ja Valmentaa kuin nainen -hanke, unohtamatta valmentajan arvostusasioiden edistämistä niin vapaaehtois- kuin ammattivalmennuksenkin saralla.
Olen huomannut myös, että valmentajien hyvinvoinnista huolehtiminen mm. mentoroimalla ja jatkuvan itsensä kehittämisen periaate ovat juurtuneet entistä vahvemmin valmentajien keskuuteen Suomen Valmentajien sinnikkään toiminnan ansiosta.
Ilolla seuraan, miten urheilun ja valmentamisen asiat etenevät kohti eettisempää ja tasa-arvoisempaa tulevaisuutta. On ollut hienoa, että olen saanut olla kanssanne ideoimassa ja toteuttamassa näitä tavoitteita.
Kiittäen,
Kristiina Danskanen
