Koulutustukiraportti: FIBAn oppeja nuorten pelaajien valmentamiseen

10.2.2020

Osallistuin toisen suomalaisen valmentajan, Juha-Pekka Männistön kanssa, kansainvälisen koripalloliiton FIBA:n Euroopan yksikön järjestämään FECC-koulutusohjelmaan 2017-2019. Koulutusohjelmassa keskitytään erityisesti nuorten pelaajien valmentamiseen. Koulutusohjelman lähijaksot järjestettiin kolmena peräkkäisenä kesänä nuorten Euroopan mestaruuskilpailujen yhteydessä Podgoricassa (U16 EM-kilpailut), Riikassa (U18 EM-kilpailut) sekä Tel-Avivissa (U20 EM-kilpailut). Lähijaksoilla opiskelu koostui luennoista, erilaisista workshopeista, nuorten EM-otteluiden seuraamisesta sekä kouluttajien vetämistä demoharjoituksista koripallosalissa. Ohjelmasta valmistui heinäkuussa 52 valmentajaa yhteensä yli 30 eri maasta.

Petka Lehtinen kuvassa kolmas vasemmalta.

Real Madridin päävalmentaja Pablo Laso on yksi FECC-koulutusohjelman kouluttajista.

Koulutusohjelma alkaa joka toinen vuosi ja FIBA Europe tarjoaa jäsenmailleen 1-2 aloituspaikkaa. Jäsenmaiden kansalliset lajiliitot valitsevat ehdokkaansa koulutukseen omien kriteeriensä mukaisesti. Suomen Koripalloliitto tarjoaa FECC-koulutukseen osallistumista oman huippuvalmentajatutkintonsa priimukselle sekä liiton kouluttajina tai maajoukkuevalmentajana toimiville valmentajille. Minä ja Juha-Pekka saimme mahdollisuuden osallistumiseen jälkimmäisten kriteerien perusteella.

Koulutusohjelman mentorina toimi tällä hetkellä FC Barcelonan päävalmentajana toimiva Svetislav Pesic. Hänen lisäksi kouluttajina toimivat mm. Real Madridin päävalmentaja Pablo Laso, slovenialainen pitkän linjan valmentaja Janez Drvaric, NBA:ssakin päävalmentajana toiminut Igor Kokoskov, Belgradin yliopiston koripallo-ohjelman professori Nenad Trunic sekä turkkilainen psyykkinen valmentaja Aysim Altay. Näiden lisäksi meillä kävi vuosittain vierailevia asiantuntijoita. Koulutusohjelman anti oli rikas. Sen aikana perehdyttiin monipuolisesti valmennuksen eri osa-alueisiin. Lajivalmennuksen lisäksi opiskelimme pedagogiikkaa, urheiluravitsemusta ja psyykkistä sekä fyysistä valmennusta. Tämä sen vuoksi, että nuorten valmentajan tulisi omata mahdollisimman laaja-alainen osaaminen, koska nuorten valmennusympäristöissä on harvoin resursseja hankkia eri osa-alueiden spesialisteja.

Lajivalmennuksen oppisisällöt muodostivat jatkumon, jossa edettiin perustekniikoista ja pelipaikkakohtaisista taidoista ryhmätaktiikoiden kautta joukkuetaktiikkaan. Näissä sisällöissä oli paljon yhtäläisyyksiä oman valmentajakoulutusjärjestelmämme kanssa, mutta myös merkittäviä erojakin löytyi. Suurin ero oli käsityksessä taidon oppimisesta. Koulutusohjelman tarjoama malli taitojen oppimisesta oli tekniikkaharjoittelua toistoharjoittelumenetelmällä muuttumattomissa olosuhteissa. Taitoharjoittelussa ei myöskään ollut haasteita havainnoinnille tai päätöksenteolle. Lajisisällöissä parhaimmat osuudet liittyivät pelipaikkakohtaiseen osaamiseen, pelaajien valintaan ja pelaajalahjakkuuden tunnistamiseen sekä nuoren pelaajan kehittämiseen monen vuoden kehityssuunnitelman avulla. Näissä aiheissa kouluttajien kertomat esimerkit Euroopan huipulta olivat erittäin mielenkiitoista kuultavaa. Jos heidän sanoma pitäisi tiivistää, niin tekisin sen seuraavasti: systemaattisuus, suunnitelmallisuus ja kiireettömyys ovat laadukkaan nuorten kehittämistyön perusta.

Suomalaisen valmentajakoulutusjärjestelmän laadukkuus tuli selväksi kurssin aikana useammallakin tavalla. Taitovalmennuksen uudempien suuntausten lisäksi olemme edellä moniin muihin verrattuna myös siinä, että Koripalloliiton valmentajakoulutusjärjestelmän läpi käymällä saa hyvät perusteet niin fyysisestä ja psyykkisestä valmennuksesta kuin pedagogiikastakin. Viimeisestä oli selvästi hyötyä valmennuksen näyttökokeessa: monien muiden hermoillessa ajoittain sekavien esitystensä kanssa minun oli kohtalaisen helppo antaa näyttö kotimaassa saatuihin oppeihin tukeutumalla.

Teksti ja kuvat: Petka Lehtinen

Kirjoittaja on saanut Suomen Valmentajien koulutustukea koulutukseen osallistumiseen.