Koulutustukiraportti: ENYSSP 2024

Kolmipäiväinen konferenssi rakentui postereista, lyhyistä suullisista esityksistä, workshopeista sekä pidemmistä key note -puheenvuoroista.

ENYSSP on ensisijaisesti nuorten asiantuntijoiden konferenssi: key note -puhujia lukuun ottamatta muut esittäjät ovat usein uransa alkupäässä olevia väitöskirjatutkijoita tai maisteriopiskelijoita, sekä ammatinharjoittajia.

Postereissa ja suullisissa esityksissä keskityttiin tutkimukseen. Workshopit puolestaan toivat käytännön menetelmiä yhteiseen tutkailuun. Lisäksi päivissä oli aikaa verkostoitumiselle mm. konferenssi-illallisen ja yhteisten aamulenkkien muodossa.

Nostan tässä tekstissä muutamia makupaloja ja mukaan tarttuneita ajatuksia ja oppeja tämän vuoden konferenssin key note -puheista sekä workshopeista.

Monipuolinen kattaus key note -puheenvuoroja

Konferenssin avauspäivänä pääsimme kuulemaan jo kahta key note -puhujaa: Paul Wyllemania sekä Aave Hannusta. Wyllemanin puheenvuorossa keskityttiin urheilupsykologian ja urheilupsykologien rooleihin olympiatasolla. Esityksessä pohdittiin mielenterveyden tukemisen ja suorituskyvyn optimoinnin rajapintoja. Erityisen tärkeänä nostona pidin jäsennystä mielenterveyden nelikenttämallista (kuva), jossa nelikentän muodostavat psyykkinen hyvinvointi (hyvä/heikko) ja psyykkinen häiriö (on/ei ole). Onkin tärkeää pitää mielessä, että häiriöt ja diagnoosit eivät yksin kerro meille riittävästi, vaan meidän tulee kohdata jokainen yksilö siinä hetkessä niillä voimavaroilla ja tarpeilla, joita hänellä on.

Hannus puolestaan esitteli tutkimustietoa lasten liikkumisen ilon, asenteiden ja motoristen taitojen kehityksen yhteyksistä. Hänen puheenvuoronsa vahvisti ajatusta siitä, miten merkittävää on, että lapset saavat ennen kaikkea iloita, pitää hauskaa ja nauttia liikkumisesta.

Seuraavana päivänä liikahdimme jälleen uusille aalloille. Vuorossa oli Richard Keeganin puheenvuoro otsikolla:” The view from halfway down: Reflecting on the (mis)management of trauma in our own self-care, burnout, and mental health”. Puheenvuoro, joka jokaisen ammattilaisen erityisesti auttamistyössä olisi mielestäni tärkeää kuulla liittyen itsestä huolehtimiseen ja siihen, miten keskeistä meidän on olla tietoisia niistä motiiveista ja oman historiamme kohdista, jotka ovat ohjanneet meidät työksemme valmentamaan ja auttamaan toisia. Keskeistä on osata asettua myös itse autettavan asemaan, sillä pelkkä tieto ei suojaa riittävästi. Keegan kertoi oman tarinansa, joka oli johtanut romahduksenomaiseen burnoutiin. Hänen henkilökohtainen tarinansa sidottuna tutkimustietoon teki esityksestä inhimillisyydellään niin voimakkaan, että ilmaa salissa olisi voinut leikata saksilla.

Viimeisenä päivänä kuulimme vielä hieman kompleksin, pureksimista vaativan, mutta sitäkin kiinnostavamman Kristjan Portin puheenvuoron dopingin käytöstä tarkasteltuna peliteorian valossa. Dopingiin liittyvät kysymykset eivät usein ole omalla työpöydälläni, mutta näkökulma kolmen pelaajan ”prisoner’s dilemmasta”, jossa osansa tuovat antidopingtoimijat, urheilijat sekä yleisö, toi uutta näkökulmaa. Pelkkien urheilijoiden, valmentajien ja urheilutoimijoiden kouluttaminen ei riitä, vaan erityisesti yleisön tietoutta dopingin haitoista tulisi lisätä, jotta puhdasta urheilua voidaan edelleen vahvistaa.

Workshopeista uutta virtaa käytännön työhön

Ensimmäisenä päivänä osallistuin epäasiallisen käyttäytymisen tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen keskittyvään workshopiin. Yhteiskunnassa myös urheilun ulkopuolella pinnalla oleva teema on tärkeä ja toivon, että edelleen jatkamme rohkeasti asiasta keskustelua, tuemme toisiamme asioiden ymmärtämisessä ja tunnistamisessa ja opetamme lapsille ja nuorille, mikä toiminta kuuluu turvalliseen urheiluympäristöön ja mikä ei. Toivon, että samalla jokainen meistä aikuisista kääntyy itseään kohti ja voi oppia tunnistamaan ja haastamaan omia käsityksiä, tekemään omassa yhteisössään ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, tunnistamaan omia kipupisteitä epäasialliseen toimintaan puuttumisessa sekä omia sokeita pisteitä, joissa emme edes ehkä huomaa oman toimintamme tai toisten toiminnan vaikutuksia. Itse tunnistan käytännön olevan teoriaa mutkikkaampaa, jolloin myös oman tuen hakeminen nousee keskiöön.

Seuraavana päivänä key note -puhuja Richard Keeganin workshop vei meidät pohtimaan urheilupsykologien urapolkuja SWOT-analyysin kautta. ENYSSPin yksi rikkaus on oppia tuntemaan, miten muualla Euroopassa urheilupsykologit työskentelevät, mitkä piirteet eroavat ja mikä on jollain tapaa ehkä universaalia. Oli myös hauska tapa pohtia omaa uraa ja sen vaiheita SWOT-analyysin avulla, joka on itselleni aiemmin ollut tuttu ensisijaisesti muutamilta kauppatieteellisen kursseilta. SWOT-analyysissa tarkastellaan vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Yksinkertainen ja yllättävänkin passeli tapa pysähtyä pohtimaan omaa uraa ja sen seuraavia suuntia. Suosittelen jokaiselle tämän pohdinnan läpikäyntiä, oli sitten missä vaiheessa omaa polkuaan vain!

Kysymykset, jotka auttavat SWOT-analyysin tekemisessä (mukaillen Keegan, 2024)

1. Kuvailen tämänhetkiset olosuhteet ja tilanteesi urallasi.

2. Kirjaa ylös ensituntemuksesi ja tunteesi tilanteestasi.

3. Arvioi tilanteen ja osaamisesi vahvuudet, heikkoudet, sekä urapolkusi mahdollisuudet ja haasteet.

4. Analysoi, miten ja missä mahdollisesti tarvittavia muutoksia voi tehdä.

5. Suunnittele ideoita ja ajatuksia muutosten toteuttamiseksi

6. Aseta itsellesi seuraava askel.

*SWOT tulee sanoista Strengths (vahvuudet), Weaknesses (heikkoudet), Opportunities (mahdollisuudet) ja Threats (uhat).

Viimeinen päivä alkoi ja päättyi workshopien merkeissä. Aamulla luvassa oli kehotietoisuuteen keskittyvä workshop, josta sai käytännön menetelmiä keho-mieli -yhteyden vahvistamiseen. Konferenssi päättyi positiivista psykologiaa ja vahvuustyöskentelyä korostavaan workshopiin. Tämän osuuden suurin anti oli hieman uudenlainen tapa tehdä vahvuustyöskentelyä sekä kysymys ”Miten usein viimeisen viikon aikana olet mielestäsi käyttänyt valitsemaasi vahvuutta?”, joka pääsi heti omaan käyttööni. Workshop muistutti ennen kaikkea, kuinka tärkeää on itsekin pysähtyä ajoittain jo tuttujenkin teemojen äärelle löytääkseen niihin tarpeellista uutta näkökulmaa.

Lopuksi

Olen käynyt ENYSSPissä nyt kolme kertaa. Konferenssi on laadukkaasti toteutettu, sisältää tietoa ja menetelmiä, joita voi helposti viedä omaan käytännön työhön. Tämän lisäksi ENYSSPissä on hauskaa!  Se ei ole puiseva konferenssi, vaan lämminhenkinen tapahtuma, jossa ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita tiedon lisäksi toinen toisistaan. Suosittelen konferenssia lämpimästi kaikille urheilupsykologian alalla työskenteleville. Lämmin ja inspiroiva ilmapiiri ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, vaikka siltä voisi tuntuakin. Hyvä ilmapiiri on tietoisia valintoja, tietoista vuorovaikutusta ja toisten huomioimista sekä arvojen viemistä käytäntöön sanahelinän sijaan. Tämä oppi tuntuu tärkeältä palauttaa itselle kerta toisensa jälkeen.

Artikkelin kirjoittaja Anna Kilpinen osallistui ENYSSP-tapahtumaan Virossa toukokuussa 2024 ja sai Suomen Valmentajien koulutustukea osallistumiseen. Artikkeli kertoo hänen kokemuksistaan tapahtumassa.