Kisakallion taitokonferenssin ensimmäisen päivän antia

Mitä Walt Disney voi opettaa valmentajille taitojen kehittämisestä?

Professor, Head of Football Innovation, Damian Farrow - Australian Football League, Australia

Konferenssin ensimmäinen pääluennoitsija Damian Farrow toi esiin sitä, miten Walt Disney kehitti animaatiota ja veti siitä yhtymäkohtia taitoharjoittelun kehittämiseen.

Walt Disney oli animaation pioneeri, joka loi vaikuttavan joukon elokuvia ja hahmoja, joita rakastetaan yhä tänäkin päivänä. Hän laati kuuluisan kahdeksansivuisen kirjeen, jossa hän kuvaili näkemystään siitä, kuinka parantaa animaattoriensa taitoja. Tähän kirjeeseen Farrow pohjasi esityksensä.

Yksi kirjeen keskeisistä elementeistä oli tarve kehittää järjestelmä, joka varmistaa koulutuksen tehostamisen. Urheiluvalmennuksessa on myös noudatettava järjestelmällistä lähestymistapaa urheilijoiden taitojen kehittämiseen.

Farrow esitteli SPORT-mallin (eli spesifisyys, progressio, ylikuormitus, palautuvuus, yksitoikkoisuus), jonka periodisaatiokehys voi tarjota hyödyllisen rakenteen urheilijoiden taitojen pitkäjänteiselle seurannalle ja kehittämiselle (Farrow & Robertson, 2016). Mallin terminologiaan on otettu mallia fyysisen harjoittelun puolelta, koska valmentajat ovat jo tottuneet siihen terminologiaan.

"Oivalluksia pedagogisten käytäntöjen muuttamisesta ekologisen dynamiikan näkökulmasta"

Professor Jia Yi Chow - Nanyang Technological University, Singapore

Jia Yi Chow oli jo kolmatta kertaa Kisakalliossa. Hän painotti oppijoiden erilaisuutta.

Valmentajat pyrkivät kehittämään tehokkaita pedagogisia käytäntöjä tukeakseen urheilijoidensa taitojen kertymistä. Pedagogisten käytäntöjen muuttaminen vaatii kuitenkin aikaa ja jopa ajattelutavan muutosta.

Nykyajan oppimisen tarpeita ajatellen − kuten sopeutumiskyky, luovuus ja toimijuus − on tärkeää kehittää pedagogisia lähestymistapoja, jotka kannustavat oppijoita tutkimaan yksilöllisiä liikkumismallejaan ja ratkaisemaan liikkeeseen liittyviä haasteita.

Ekologisen dynamiikan teoreettinen viitekehys, joka korostaa ihmisen ja ympäristön välistä vuorovaikutusta ihmisen käyttäytymisen selittämisessä, voi tarjota arvokkaan perustan pedagogisten käytäntöjen hahmottamiseen ja suunnitteluun.

Viimeaikaiset tutkimukset, jotka tarkastelevat ekologiseen dynamiikkaan perustuvia pedagogisia lähestymistapoja, kuten rajoitepohjaista oppimista (Constraints-led Approach) ja epälineaarista pedagogiikkaa (Nonlinear Pedagogy), antavat arvokasta tietoa siitä, miten pedagogisia käytäntöjä voidaan muuttaa ja millainen vaikutus tällä on taitojen sopeutumiseen.

Fyysinen aktiivisuus ja toimeenpanotoiminnot nuorilla

Professor David Lubans - University of Newcastle, Australia

David Lubans laittoi osallistujia hivenen liikkeellekin. Hän korosti, että valmentajan käytös vaikuttaa lasten kokemuksiin harrastuksissa ja sitä kautta sitoutumiseen harrastukseen.

Riittävä määrä ja intensiteetti fyysistä aktiivisuutta, joka parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, voi vaikuttaa myönteisesti lasten ja nuorten kognitiiviseen kehitykseen. Toiminnot, jotka vaativat suurempaa tarkkaavaisuuden kohdentamista ja kognitiivista ponnistelua, kuten tanssiminen, voivat edistää kognitiota tehokkaammin kuin kognitiivisesti vähemmän vaativat aktiviteetit (esim. kuntopyörällä ajaminen). Tätä ajatusta, joka tunnetaan nimellä "kognitiivisen stimulaation hypoteesi", tukee käsitys siitä, että koordinaatiota vaativat aktiviteetit stimuloivat aivoalueita, jotka vastaavat korkeampien kognitiivisten prosessien hallinnasta.

Keynote-puheenvuorossaan Lubans tarkasteli motorisen pätevyyden ja toimeenpanotoimintojen yhteyksiä nuorilla. Lisäksi hän esitteli tuloksia Learning to Lead -ryhmärandomoidusta kontrolloidusta kokeesta, jossa tutkittiin hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä lihaskunnon (kuntokehityshypoteesi) ja motorisen pätevyyden (taitojen hankkimishypoteesi) välittäviä vaikutuksia lasten toimeenpanotoimintoihin.

Toimeenpanotoiminnot = korkeamman tason kognitiiviset toiminnot, kuten itsesäätely, työmuisti ja joustava ajattelu.

Fyysisen passiivisuuden kasvava kansanterveydellinen taakka

Professor Charles Hillman - Northeastern University, United States

Teollistuneiden maiden asukkaiden keskuudessa fyysinen passiivisuus on kasvava kansanterveydellinen ongelma. Lapset ovat yhä vähemmän aktiivisia, mikä on johtanut samanaikaiseen ylipainon ja heikon fyysisen kunnon lisääntymiseen. Huonot liikuntatottumukset lapsuudessa jatkuvat usein aikuisuuteen ja vaikuttavat useiden kroonisten sairauksien esiintyvyyteen myöhemmin elämässä. Erityisen huolestuttavaa on kuitenkin se, että fyysisen passiivisuuden vaikutusta aivoihin ja mielenterveyteen, kuten kognitioon, ei ole riittävästi huomioitu kansanterveydellisessä keskustelussa. Hillmanin mukaan on hämmästyttävää, ettei tämä ole noussut merkittävämmäksi yhteiskunnalliseksi huolenaiheeksi, kun otetaan huomioon sen yhteys vaikkapa mielenterveyden häiriöihin (esim. masennus, ahdistus), jotka ovat saaneet osakseen enemmän julkista huomiota.

Puheessaan Hillman keskittyi erityisesti siihen, miten yksittäiset liikuntakerrat (eli harjoitusjaksot) vaikuttavat akuutisti ja ohimenevästi aivoihin ja kognitioon. Hänen tutkimusmenetelmiinsä on kuulunut monimuotoinen neurokuvantaminen sekä käyttäytymisen arviointi ja koulumenestyksen analysointi, joiden avulla hän on pyrkinyt tuomaan perustutkimuksen löydökset käytännön tasolle. Keskeistä tässä soveltavassa lähestymistavassa on tunnistaa aivojen hermoverkostot, jotka ovat herkkiä terveyskäyttäytymisille. Tämän vuoksi Hillmanin tutkimusohjelmassa päätavoitteena on ollut selvittää tekijöitä, jotka parantavat kognitiota, maksimoivat aivojen terveyttä ja edistävät yksilöiden toiminnallista hyvinvointia elämän eri vaiheissa. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että jo yksittäiset liikuntasuoritukset ovat yhteydessä aivojen toiminnan, toimeenpanotoimintojen ja koulumenestyksen hetkellisiin parannuksiin.

Tekstit on koottu esiintyjien toimittamien tiivistelmien ja heidän pitämiensä esitysten pohjalta.