Kahden painijan joukkueella Pariisiin

Kisakonsepti vaikuttaa Pariisissa selkeältä painin kannalta.

-Ei mitään erikoista painiin liittyen. Ennakkotiedon mukaan on ilmastoidut hallit. Sama kilpailurytmi kuin Tokiossa. Euroopassa kisat, niin valmistautuminen tapahtuu pääasiassa muualla kuin kisapaikalla ja sinne saavutaan vasta lähellä kilpailuja. Tämän vuoksi ennakkotiedot on oltava kunnossa, koska paikan päällä ei ennätä niin paljoa enää selvitellä asioita.

-Kattava informaatio saatiin. Vastuullisuus- ja turvallisuusasiat olivat jonkin verran enemmän esillä kuin aiemmin. Toki aiemminkin on ollut kriisejä, joita on huomioitu. Uskon kyllä, että kisakylä on turvallinen paikka, mutta esimerkiksi siirtymät paikkojen välillä huolettavat ihmisiä ja turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin täytyy sen vuoksi vastailla tavallista enemmän.

Painin katkeamaton olympiaputki jatkuu

Painin karsinnat ovat tylyt. Koko läntinen Eurooppa sai hyvin vähän paikkoja olympiamolskille. Sarkkinen on tyytyväinen, että Suomi sai kaksi painijaa kreikkalaisroomalaiseen painiin. Paikan lunastivat edellisten olympialaisten viides Arvi Savolainen ja Pasin oma poika Jonni Sarkkinen.

He suuntaavat kisoihin Sarkkisen mukaan hieman eri lähtökohdista.

-Arvi oli pettynyt viidenteen sijaan Tokiossa. Sen jälkeen on ollut aika paljon vaikeuksia terveyden suhteen, mutta onnistuessaan hänellä on nytkin mahdollisuus taistella mitaleista.

-Jonnilla on se etu, että hän pystyy koko ajan kehittymään. Hän voi viimeisinä kuukausina ottaa vielä kehitysaskeleita. Jokainen otteluvoitto on kovan työn alla, mutta olympiakisa on Jonnille jo kokemuksenakin tärkeä - ja onneksi hänellä on kokeneempi Arvi Pariisissa tukenaan.

Vaikka isä on hieman varovainen poikansa odotusten suhteen, hän toteaa kuitenkin kaiken olevan mahdollista myös Jonnille, koska paikan saavuttaminen vaatii joidenkin maiden maailman huipputason painojoiden voittamista.

-Painoluokassa -77 kg, kuten muissakin, jäi useita arvokisamitalisteja ulos - ja seuraavat 16 karsiutunutta painijaa olisivat voineet onnistuessaan yltää olympiamitaliin.

Sarkkinen pyrkii omassa roolissaan varmistamaan, että urheilijoilla on mahdollisuudet onnistua. Omasta pojastaan  hän ei halua ottaa erityisiä paineita, mutta myöntää olevansa tästä ylpeä.

-Onhan se tietysti hienoa ja saa ylpeä olla. Valmentajamoodi iskee kuitenkin päälle, kun kisat lähestyvät. Kun valmentaudutaan, niin valmentaudutaan. Ei voi antaa tunteille liikaa valtaa. Meillä on hyvät koutsit ja he vievät valmennusprosessia ammattitaidolla. Myös terveydenhuolto on erinomaisissa käsissä. Yritän sparrata ja varmistella taustalla asioita molemmille painijoille.

Kilpailupäivät ovat Pariisissa samat ja on suuri todennäköisyys, että ottelutkin voivat olla samaan aikaan. Urheilijalle pyritään saamaan kaikki turva ja huolto, mitä vain on mahdollista saada, kertoo Sarkkinen.

Olympialaisilla on iso merkitys lajille. Painissa on Suomessa vahva olympiaurheilun ja huippu-urheilun kulttuuri. Suomalainen painija on ollut mukana olympiamolskilla jo vuodesta 1906. Pariisiin lähtevät painijat jatkavat siten historiallista ketjua.

-Liiton kannalta on tärkeää, että pystytään lunastamaan lupauksia ja osoittamaan kärkemme tasoa. Huippu-urheiluyksikkö on luottanut meihin, Sarkkinen kertoo ja kiittelee Olympiakomiteaa saadusta tuesta.

Lajin valmennus vahvoilla harteilla

Painiliitossa Juha Lappalainen vastaa nykyisin kreikkalais-roomalaisen painin valmennuksen kokonaisuudesta olympiavalmentajan roolissa. Lappalaisella on taustanaan olympia- ja arvokisatason ura urheilijana.

Lisäksi hänellä on vähintään yhtä nimekäs valmennustiimi, kuten kaksinkertainen olympiamitalisti ja maailmanmestari Marko Yli-Hannuksela sekä nuorten MM-mitalisti Veli-Karri Suominen.

Krekon nuorten maajoukkueita valmentavat Euroopan mestari ja kaksinkertainen olympiaedustaja Jarkko Ala-Huikku sekä nuorten MM-mitalisti Ville Pasanen. Myös naisten ja miesten vapaapainissa tehdään töitä huippuvalmentajien johdolla.

Sarkkinen pitää valmennustiimin kovaa kokemusta arvossaan.

-Oma ura merkitsee totta kai, se antaa pohjaa ohjata kehittäviä harjoituksia, ymmärtää vaatimustason ja nähdä merkitseviä asioita suorituksesta. Mutta valmentajana kasvaminen vaatii, että oppii näkemään oman uran yli ja sivuillekin.

Urheilijasta valmentajaksi kasvaminen vie osalla enemmän aikaa ja toisilla vähemmän, joillakin mikään aika ei ole tarpeeksi.

-Me on Suomessa saatu lajin kovimpia menestyjiä sitoutumaan tähän vaativaan työhän ja toisaalta tarjottu mahdollisuus toimia ammattivalmentajana. Tämän on mahdollistanut Olympiakomitean vajaa 20 vuotta sitten käynnistämä Nuorten olympiavalmentaja -ohjelma ja hyvät yhteistyökumppanit.

-Toivoisin, että meillä olisi tulevaisuudessa vielä nykyistä enemmän ammatikseen painia valmentavia ja heitä saataisiin myös seuratasolle.

Sarkkinen toteaa kuitenkin, ettei valmennustiimi saa olla liian samankaltainen ja korostaa Veli-Karri Suomisen roolia.

-Suominen liittyi maajoukkueen valmennustiimiin Tokion jälkeen, kun Lappalainen nimettiin olympiavalmentajaksi. Hänellä on takanaan hieman erilainen tie, hän on kouluttautunut Pietarissa valmentajaksi.

-Ilo katsoa meidän valmentajien ammattimaista toimintaa esimerkiksi kilpailuissa. Urheilijan eteen tehdään kaikki mahdollinen, jotta hänellä on turvallinen olla ja ilmapiiri mahdollistaa tuloksen tekemisen, Sarkkinen kehuu.

Olympiaedustajien arki kunnossa

Suomen olympiapainijoiden arki on hyvällä mallilla. Molemmat hyödyntävät valmennuksessaan Urhean olosuhteita ja palveluja.

Seuratasolla Jyväskylän Harjun Woimaa edustava Jonni Sarkkinen asuu nykyisin Urhea-kampuksella ja opiskelee urheilijoille räätälöidyllä Liikunnan ohjaajan perustutkinnolla. Isä-Sarkkinen kuvaa, että Jonnilla on "oikein hyvä kuvio" valmentautua. Lappalainen tekee hänelle viikko-ohjelmat ja valmentaa häntä Suomisen kanssa arjessa. Sarjassa 97 kg painiva Savolainen asuu myös Helsingissä. Tapio Lattu on ollut nuoresta saakka Lahden Ahkeraa edustavan Savolaisen henkilökohtainen valmentaja ja on yhä taustalla tärkeänä tukihenkilönä.

Päivittäisvalmennus Savolaisellakin on Urheassa. Hän asuu lähellä Urheaa ja on liikunta-aliupseerina töissä Puolustusvoimilla Santahaminassa.

Savolainen on kärsinyt sydämen rytmihäiriöistä, joiden vuoksi hänelle tehtiin loppuvuodesta 2021 sydänleikkaus. Kevään 2022 EM-hopean jälkeen tuli vielä kaksi leikkaushoitoa vaatinutta vammaa ja pitkät kuntoutumisjaksot.

Olympiapaikan saavuttaminen kertoo kuitenkin siitä, että Savolaisen valmistautuminen Pariisiin sujuu tällä hetkellä hyvin.

Kirjoitus on lyhennelmä Valmentaja-lehdessä 3/2024 julkaistusta artikkelista.

Teksti: Sari Tuunainen