Koivunen avaa podcastissa urheilijan osallistamisen merkitystä. Hän pyrkii jatkuvasti kasvattamaan urheilijoitaan ottamaan vastuuta omasta tekemisestään.
-Annan urheilijan aika pitkälle tehdä tavoitteenasetteluja ja keskustelulla lypsän urheilijan omia tuntemuksia. Pidän sitä ainoana vaihtoehtona, jotta motivaatio säilyy. En usko siihen, että jos minä kertoisin ne tavoitteet, vaikka ehkä osaisinkin paremmin. Pidän sitä huonona asiana, että minä yritän olla parempi asiantuntija siitä urheilijasta kuin urheilija itse Koivunen toteaa Pelin henki -podcastissa.
-Tärkeää on se, niin kuin normaalissakin elämässä niin urheilussakin haluat itse urheilijana päästä vaikuttamaan siihen mitä tehdään. Mekin tehdään kaikki suunnitelmat ja tavoitteet yhdessä. Wilma oikeastaan johtaa sitä tavoitteenasettelua, koska ne ovat hänen tavoitteita. Niistä keskustellaan sitten yhdessä. Mutta myös nuorena, että se nuorii oppii siihen tavoitteenasetteluun ja kokee että ne ovat hänen tavoitteita. Se on hyvin tärkeä osa, vuorovaikutusta parhaimmillaan. Myös siellä treeni hetkissä on tärkeää antaa nuorelle vastuuta, eikä se aina haittaa jos joku päätös menee pieleen. Se on pitkä prosessi, 10-15 vuotta kun urheilijasta kehittyy huippu-urheilija tai ei kehity. Siinä saa olla epäonnistuneita päätöksiä, ne epäonnistuneet päätökset monesti opettaa enemmän, Koivunen kertoo Pelin henki -podcastissa.
Koivunen korostaa ilmapiirin merkityksen luomista heti alussa ja antaa neuvoja, miten hän toteuttaa sitä käytännössä.
-Se lähtee niistä perusasioista, ensimmäinen kohtaaminen, pitää saada se ilmapiiri luotua sellaiseksi, että siellä on turvallista olla ja valmentajan kanssa on helppo keskustella, koska ilman sitä se pyörä lähtee ihan väärään suuntaan. Oikeastaan aluksi sillä valmennuksella ei ole niin väliä, pääasia että alkuun tulee hyvä yhteenkuuluvuuden tunne ja saadaan porukka yhteen, sen jälkeen sun on helppo auttaa ja yhdessä urheilijan kanssa mennä eteenpäin, kun se luottamus saadaan heti alussa luotua. Aina alussa kun tulee uusi porukka, mä uhraan ensimmäisen kuukauden siihen että saadaan homma yhdessä toimimaan. Sama henk. koht valmennettavien kanssa, se ilmapiirin luominen ensin, se on tärkein asia, Koivunen summaa omia toimintatapojaan.
-Konkreettisesti pidetään semmoisia treenejä, joissa joutuu tekemään ja miettimään yhdessä. Käydään esimerkiksi telinevoimistelusalissa, jossa on erilaisia liikkeitä ja juttuja. Jokainen onnistuu, jokainen epäonnistuu ja jokainen huomaa että täällä saa onnistua ja epäonnistua. Ja tilanne on ihan sama käy kuinka päin vaan. Siitä saadaan porukalla hauskaa, kun yhdessä onnistutaan ja epäonnistutaan ja nauretaan porukalla. Se nauru on yllättävän tärkeä siinä alussa, jotta urheilija huomaa että valmentaja on samalla tasolla meidän kanssa ja nauraa yhtä hulluille jutuille, Koivunen kiteyttää.
Ydinasiat minuuttien mukaan:
02.00 EM-kisojen loppukilpailun läpikäynti vuorovaikutuksen näkökulmasta
10.20 Ilmapiirin merkitys
14.40 Urheilijan osallistaminen
26.30 Esimerkki hyvän olon luomisesta uudella urheilijalla
28.30 Kuuntelun merkitys
30.10 Epäonnistumisten käsittely vuorovaikutuksen näkökulmasta
34.25 Huippu-urheilijan ja nuoren urheilijan ero päätöksenteossa
36.05 Yksilön huomiointi
48.00 3 vinkkiä
Kuuntele jakso tästä.
Katso jakso tästä.
Pelin henki -podcastia tehdään Suomen Valmentajat ry:n johtaman Meidän urheilu -kehitysprosessin toimenpiteenä ja podcastia mahdollistamassa on myös Suomen Ammattivalmentajat SAVAL. Voit osallistua Pelin henki -podcastiin liittyvään keskusteluun Meidän urheilun sosiaalisen median kanavissa @meidanurheilu ja käyttämällä #meidänurheilu #pelinhenki #loistammeyhdessä sekä seuraamalla nettisivujamme www.meidanurheilu.fi.
