Toteutuessaan optimaalisesti urheilijalähtöinen valmennus voi tuoda valmentajalle lisää kokonaishyvinvointia. Valmentajalle vapautuu enemmän aikaresurssia omaan henkilökohtaiseen elämään, aikaresurssia käytettäväksi harjoittelun suunnitteluun tai omaan kouluttautumiseen. Jaettu vastuu ja realistiset, urheilijan kanssa yhdessä luodut tavoitteet voivat vähentää menestymisen taakkaa. Tavoitteiden kohdentuminen urheilijan näkökulmasta antaa valmentajalle perspektiiviä siihen, miten urheilija kehittyy yksilönä.
Urheilijalähtöisessä valmennuksessa oppiminen on valmennussuhteessa kaksisuuntaista. Luottamuksellisen ja hyvän vuorovaikutuksen myötä, sekä urheilija, että valmentaja oppivat toisiltaan. Urheilijan kuunteleminen ja hänen oman urheilunsa tunnistaminen voivat avata valmentajalle aivan uusia näkökulmia harjoitteluun ja sen toteuttamiseen. Hyvä ja tasa-arvoinen valmennussuhde voi tuottaa elinikäistä ystävyyttä urheilijan ja valmentajan välille.
Urheilijalähtöisen valmennuksen toteuttaminen vahvistaa valmentajan ammattitaitoa vaikka urheilijalähtöiseen valmennukseen siirtyminen voi aiheuttaa valmentajalle pelonsekaisia tunteita, sekä epäuskoa omaan osaamiseen ja kykyyn muuttaa omaa valmennustyyliään. Valmentajalla saattaa olla haasteita tunnistaa tilanteita, joissa vastuun jakaminen urheilijan harjoittelusta urheilijan kanssa olisi ideologian mukaista.
Harjoitusten pohtiminen niin, että ne toteutuvat tehtäväkeskeisen motivaatioilmaston kautta, voi olla valmentajalle aluksi haasteellista. Urheilijoiden osallistaminen harjoitusten suunnitteluun tuo uutta virtaa harjoitteisiin ja oivalluksia valmentajalle siitä, mistä asioista urheilija syttyy harjoittelun suhteen. Onnistuneen harjoitteen läpivieminen tuo valmentajalle pätevyyden tunnetta, jolla vastataan valmentajan psykologisiin perustarpeisiin.
Usein valmentaja tarkastelee valmennusta ikään kuin ulkoapäin, ja voi jäädä jollain tasolla jopa sivustakatsojaksi valmennusprosessissa. Tehdessään yhteistyötä urheilijoiden kanssa urheilijalähtöisen valmennuksen menetelmin, valmentaja saa kokea vahvempaa osallisuutta yhteiseen valmennusprosessiin.
Ennen urheilijalähtöiseen valmennukseen siirtymistä valmentajan olisi hyvä luoda itselleen valmennusfilosofia, jossa hän pohdiskelee omia arvojaan, omia käsityksiään menestymisestä, sekä omaa ihmis- ja oppimiskäsitystään. Näiden pohjalta suoritetun pohdiskelun ja reflektion jälkeen valmentaja voi aloittaa pienin askelin siirtymisen kohti
urheilijalähtöistä valmennusta.
Jotta valmentaja pystyy toteuttamaan valmennustyössään urheilijalähtöisen valmennuksen metodia, tulee taustaorganisaation valmennuskulttuurin tukea urheilijalähtöistä valmennusta. Organisaatiotasolla tulisikin määrittää ne arvot, jotka määrittelevät juuri kyseisen organisaation valmennuskulttuuria ja sen toteutumista käytännön valmennustyössä.
Anne-Mari Paavilainen on kirjoittanut opinnäytetyön urheilijalähtöisestä valmentamisesta ja sitä tukevasta valmennuskulttuurista. Käy lukemassa Anne-Marin opinnäytetyö täältä: https://www.theseus.fi/handle/10024/800651?fbclid=IwAR2A8oNYh2vzJxEYAxy7D9VCGEfO-bV4ORPzFMoqQhi0jRqkLn2_gGKgFA0
Anne-Mari Paavilainen
Sairaanhoitaja YAMK
Kuntoutuksen ja liikunnan integraatio
Turun Ammattikorkeakoulu
YAMK-opiskelija
Liikunnan ja valmennuksen YAMK
Lapin Ammattikorkeakoulu
