Eila Kelolle lasten ja nuorten valmentajapalkinto

Tunnustuspalkinto julkaistiin ja stipendi ojennettiin Paavo Nurmi Gamesissä Turussa. Tullessaan tapahtumaan Kelo ei tiennyt palkinnon saannista. Palkinnon ojensivat Suomen Valmentajien toiminnanjohtaja Sari Tuunainen ja Suomen Urheiluliiton seurapalvelujohtaja Tapio Rajamäki.

Palkinto myönnettiin Kelolle lasten ja nuorten parissa tehdystä pitkäjänteisestä ja pyyteettömästä vapaaehtoistyöstä. Viimeisen 34 vuoden aikana Kelo on ollut aktiivinen valmentaja ja seuratoimija kotiseurassaan Järvenpään Palossa, joka vuonna 2010 yhdistyi tuusulalaiseen seuraan ja muuttui Keski-Uudenmaan Yleisurheiluksi.

Palkintohakemuksessa Keloa kuvailtiin valmentajana seuraavasti: Hän on aina valmis auttamaan ja tuuraamaan muita ohjaajia ja valmentajia. Hän on myös vaikuttanut omalla alueella piiri- ja leirikouluttajana sekä ollut mukana nuorten maajoukkuevalmennuksen leiritoiminnassa.

Kelo aloitti valmentamisen omien lastensa aloittaessa yleisurheiluharrastuksen. Eilan tyttärellä Niinalla on yleisurheilussa aikuisten sarjasta 70 henkilökohtaista SM-mitalia kaikkiaan seitsemästä eri lajista ja hän edusti Suomea seitsenottelussa olympiatasolla. Toinen tytär, Milla, on hänkin Suomen mestari lajinaan 400 metrin aitajuoksu. Omien lasten lisäksi vuosien saatossa Kelon valmennuksessaan on ollut monta urheilijaa, jotka ovat menestyneet jo nuorena ja aina aikuisuuteen asti, kuten Iina-Kaisa Mäkelä, Saara Hakanen, Sanni Mahonen ja Petri Ihander.

Kelolla iso rooli myös ohjaajien koulutuksessa

Viimeisimmäksi Kelo on valmentanut seurassa nuorten valmennusryhmää, joka on koostunut pääasiallisesti 14-16 -vuotiaista. Valmennuksessa on ollut heidän lisäksi muutama yli 20-vuotias urheilija. Kelo on vetänyt nuorisoryhmien lisäksi liikuntaleikkikoulua 6-vuotiaille. Viimeisten seitsemän vuoden aikana lukioiden ja yläkoulujen aamuvalmennus on ollut myös osa Eilan arkipäivää.

Kelolla on ollut myös iso rooli uusien ohjaajien sisäisessä koulutuksessa sekä seuran lajiklinikkatoiminnassa. Vielä tänäkin päivänä Eila on valmis tukemaan uusia yleisurheilukouluohjaajia ja käy omien ryhmien harjoitusten lisäksi nuorten ohjaajien treeneissä näyttämässä mallia, miten lajiharjoitteista saadaan monipuolisia ja miten lajiharjoitteita saadaan tehtyä myös talvella haastavissa olosuhteissa. Valmentajan tehtävien lisäksi Eila on pitänyt huolen seuran kilpailutoiminnasta toimien aktiivisesti kilpailutoimikunnassa, kilpailujen johtajana ja muissa kilpailuun liittyvissä tehtävissä.

Työelämästä Kelo on eläkkeellä. Kuten yllä kerrotaan, hänen vapaa-aikansa on koostunut jo vuosikymmenet vapaaehtoistehtävistä seuran parissa. Kelon omat kisalajinsa yleisurheilussa ovat olleet korkeushyppy ja viisiottelu. Korkeushypyssä hän on Suomen mestari vuosimallia 1970.

Kelo sai Urheilun tuki -rahaston valmentajapalkinnon  toista kertaa

Eila Kelo sai Urheilun tuki -rahaston valmentajapalkinnon nyt toista kertaa, vaikkei se ole myöntöperusteinen mukaista. Kelon ja painivalmentaja Seppo Yli-Hannukselan kohdalla tästä periaatteesta on poikettu, koska edellisestä stipendistä on kulunut jo yli 20 vuotta. Kelo sai palkinnon ensimmäistä kertaa vuonna 1994, jonka jälkeen hän on jatkanut tähän vuoteen tultaessa 27 vuotta vapaaehtoisvalmentamistaan.

Tunnustuspalkintoa hakee valmentajan lajiliitto valmentajan itse sitä tietämättä ja tuen haussa Suomen Valmentajat ry toimii asiainhoitajana Alfred Kordelinin säätiön suuntaan. Säätiön myöntämät tuet ovat yksi keino tuoda lasten ja nuorten parissa vapaa-ajallaan valmentavien arvokasta työtä esiin.

Alfred Kordelinin säätiö on vuodesta 1920 yhtäjaksoisesti tukenut apurahoin ja palkinnoin suomalaista tiedettä, taidetta, kirjallisuutta ja vapaata sivistystyötä sekä edistänyt tekijöiden kansainvälistymistä. Vuonna 1978 perustettu Urheilun Tuki -rahasto on yksi Kordelinin säätiön 15 kaupunki- ja kohderahastosta.