Kuka sitten valmentajien toimintaan pystyy vaikuttamaan? Valmentajakouluttajat tai ylipäätään henkilöt, jotka toimivat valmentajien osaamisen kehittämisen parissa ovat tässä keskiössä. Otetaanpa esimerkki omalta kohdaltani. Valmentajan roolissa minulla on kosketuspinta tällä hetkellä noin kymmeneen urheilijaan, mutta osaamisen kehittäjän roolissa vaikuttavuuteni on huomattavasti suurempi. Koulutin tässä ennen joulua European Coach Developer Academy Erasmus+ projektissa 25 valmentajakouluttajaa. Jos ajatellaan, että jokainen heistä kouluttaa vaikkapa kaksi koulutusta vuodessa, joissa jokaisessa on 15 valmentajaa mukana, saadaan yhteensä 750 valmentajaa, joihin olen välillisesti pystynyt vaikuttamaan. Jos jokainen näistä valmentajista valmentaa 15 urheilijaa saadaan yhteensä 11250 urheilijaa, jotka altistuvat sille, mihin minä valmentajakouluttajien kouluttajana pyrin vaikuttamaan. Ei siis ole lainkaan merkityksetöntä millaisilla valmiuksilla osaamisen kehittäjät kentällä toimivat.
Olen paljon pohtinut sitä, että miten ihmislähtöisyys rakentuu osaamisen kehittämisen prosesseissa ja millaista osaamista se kouluttajalta vaatii? Miten esimerkiksi formaaleissa koulutuskokonaisuuksissa huomioidaan ihmislähtöisyys ja ne ajatukset ja toimintatavat, joita halutaan, että valmentajat edistävät arjessa? Usein törmään itse siihen, että koulutuksissa on hyvää sisältöä, mutta itse toimintatavat eivät kohtaa sen toiminnan kanssa, jota sitten oppijalta arjessa toivomme. Mistä se vaikuttavuus ja halu muuttaa toimintaa pysyvästi koulutuksen jälkeen syntyy? Tarvitsemme merkityksellisiä oppimiskokemuksia ja henkilökohtaisia kokemuksia ihmislähtöisestä toiminnasta, jotta uskomme sen toimivuuteen syntyy ja halu toimia itse samoin vahvistuu. Jotta tällaisia merkityksellisiä kokemuksia saadaan synnytettyä, niin koulutuksissa kuin seuroissa tapahtuvissa osaamisen kehittämisen prosesseissa tarvitaan osaavia valmentajakouluttajia. Ei riitä, että kouluttajalla on sisältöosaamista, joka sekin on toki tärkeää. Ihmislähtöisyys syntyy siitä, että osaamisen kehittäjänä pystyt luomaan psykologisesti turvallisen ilmapiirin, jossa oppijat uskaltavat olla haavoittuvia ja erehtyväisiä, he uskaltavat kyseenalaistaa ja pohtia. Se syntyy osaamisen kehittämisen valinnoilla, jotka tukevat kunkin yksilön kehittymistä ja tarpeita. Se syntyy ymmärryksestä antaa aikaa prosesseille ja luottamuksen syntymiselle. Se syntyy mahdollisuuksista valita ja soveltaa, mahdollisuuksista saada kannustavaa ja rakentavaa palautetta. Se syntyy kasvun asenteen ilmapiirissä toinen toistaan tukien ja eteenpäin haastaen. Se syntyy kouluttajan taidoista löytää kuhunkin tilanteeseen ja kulttuuriin sopivat tavat lähestyä. Se on myös taitoa päästää irti puhtaasta asiantuntijaroolista ja kykyä siirtyä oppijakeskeiseen tapaan kehittää osaamista, jossa asiantuntijuus luo mahdollisuuden luovia ja viedä prosessia tarpeiden ja asetettujen osaamistavoitteiden suuntaan laadusta tinkimättä.
Maiju Kokkonen
Haaga-Helian ammattikorkeakoulu
