Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Tällä sivustolla käytetään evästeitä
Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Evästeasetuksesi on tallennettu.
Tämän sisällön näyttäminen edellyttää seuraavan evästetyypin hyväksymistä: {category}.
Kölnin kaupungissa Saksassa sijaitsevassa Trainerakademiessa kokoontui 15.4.2014 laatuaan ensimmäinen ECC Euroopan valmentajayhdistysten seminaari. Osallistujia oli kaikkiaan 23 Euroopan maasta ja keskustelu kävi vilkkaana valmentajuuden haasteista eri maissa.
Olimme puheenjohtajamme Kari Niemi-Nikkolan kanssa pohtimassa valmentajan profession edistämistä ja valmentajan äänen saamista kuuluviin Euroopassa ja EU:ssa.
Miten saisimme valmentajan nimikkeelle enemmän arvostusta, jos kuka tahansa voi ryhtyä nimittämään itseään valmentajaksi? Sama tilanne on tunnistettavissa useissa Euroopan maissa, kuten seminaarissa todettiin. Keneltä voidaan seuratasolla vaatia esimerkiksi valmentajan peruskoulutusta tai vaikkapa rikosrekisteriotetta, ennen kuin hän siirtyy valmentamaan lapsia ja nuoria.
Miltä taholta tulisi luoda paineita valmentajana kehittymiseen? Lasten ja nuorten harrastamisen hinta ei saisi nousta liian korkeaksi, joten emme voi jättää valmennusasiaa vain ammattilaisten hoidettavaksi vaan meidän on osallistuttava vähintään seuran rahankeruutalkoisiin. Miten saamme mahdollistettua myös vapaaehtoisvalmentajien kehittymisen aika- ja resurssipaineiden alla? Useimmiten tie ammattivalmentajaksi on käynyt vapaaehtois- ja oto-valmentajuuden kautta, joten potentiaalisin ammattilaisaines on siellä.
Tunnustettujen valmentajien sanomiset osuvat varmasti parhaiten aloitteleviin valmentajiin. Siksi valmentajan ääni on saatava kuuluviin tai vähintään valmentajaa on kuultava, kun asioista päätetään urheilun piirissä. Ratkaisut eri tasoilla ovat varmaan hyvin yksilöllisiä ja muuntuvat tilanteiden mukaan, mutta ehkä se onkin taloudellisesti ja aikaresurssien kannalta kestävin ratkaisu.