Avoin kirje suomalaiselle urheilujohdolle

Suomen Valmentajat ja Suomen Ammattivalmentajat SAVAL yhdessä Suomen Olympiakomitean kanssa ovat käynnistäneet vuodelle 2017 laajamittaisen hankkeen urheilun ja valmennuksen arvostuksen kehittämiseksi. ”Valmentajalla on väliä”- kampanjan tärkein tavoite on valmentajien osaamista kehittämällä parantaa valmennuksen arvostusta Suomessa.

Keskeisin kehitettävä osaamisalue on ihmisten johtaminen ja urheilijalähtöinen valmentautuminen. Tavoitteena on kehittää toimintatapoja urheilun ”perimmäisten” arvojen pohjalta, kuten ilon, erinomaisuuteen pyrkimisen, pitkäjänteisyyden, toisten kunnioittamisen ja yhdessä tekemisen pohjalta.

Hankkeen ensimmäinen kohde on parantaa valmennuksen arvostusta urheilun sisällä – esimerkiksi, miten suomalainen urheilujohto arvostaa valmennusprosessia ja valmentajien työtä. Toisena kohteena on urheilun ja valmennuksen yhteiskunnallisen arvostuksen parantaminen. Noin satatuhatta vapaaehtoista valmentajaa ja noin kaksi tuhatta ammattivalmentajaa tekevät arvokasta kasvatus- ja kehitystyötä suomalaisen yhteiskunnan hyväksi.

Jääkiekon nuorten maajoukkuevalmentajien erottaminen kesken MM-kisojen

Tämän kirjoituksen viesti on osoitettu pääosin Suomen Jääkiekkoliiton päättäjille, mutta samalla kaikille urheilujohtajille toiveena, etteivät Jääkiekkoliiton tekemät ratkaisut nuorten MM-kisojen aikana edustaisi suomalaisen urheilujohdon laajempaa näkemystä, eivätkä toimisi esimerkkinä tulevaisuuden toimintatapana – etenkään nuorten urheilussa.

Suomen Jääkiekkoliiton päätös erottaa päävalmentaja ja osa valmennustiimin jäsenistä kesken nuorten MM-kisoja antaa realistisen kuvan siitä, miten Jääkiekkoliiton päättäjät tällä hetkellä arvostavat valmentajia ja valmennusprosessia lajin kehitystyössä. Onko tämä yhden johtavan lajiliiton viesti suomalaiselle urheilulle ja muille lajeille siitä, miten urheilua viedään Suomessa eteenpäin? Onko tämä viesti, jonka Jääkiekkoliitto haluaa lähettää seuroille? Erottakaa nuorten valmentajanne, jos voittoja ei tule ja on vaara pudota sarjasta. Onko tämä viesti nuorten valmentajille? Unohtakaa yksilöiden auttaminen ja kehittäminen, keskittykää voittamiseen, niin voitte säilyttää työnne. Tapahtunut antaa syyn syventää keskustelua muutamista keskeisistä periaatteista suomalaisen urheilun tekemisessä.

Ensimmäiseksi nousee kysymys, mikä on peruste erottaa NUORTEN valmentajat kesken MM-kisojen. Eli mikä on nuorten urheilutoiminnan tehtävä ja rooli suomalaisessa huippu-urheilussa? Onko päätavoite voittaa ikäluokkansa mestaruuksia vai auttaa nuoria lahjakkaita urheilijoita kasvamaan huippuammattilaisiksi ja tulevaisuuden maajoukkuepelaajiksi? Urheilussa on aina pyrkimys voittaa. Valmennusprosessin sisällä nämä kaksi tavoitetta, pyrkimys voittaa ja kehittää pelaajia eivät ole ristiriidassa keskenään. Päinvastoin ne tukevat toisiaan. Ristiriita syntyy silloin, kun nuorten urheilussa toimintaa arvioidaan pelkästään lopputuloksen perusteella. Jääkiekkoliitto ei ole suoraan ilmoittanut erottamisen syytä, mutta puheet tulosurheilusta ja vaarasta pudota A-sarjasta, antavat aiheen tulkita erottamisen syyksi joukkueen huonon menestyksen.

Eli onko nuorten urheilussa ajattelun keskiössä voittaminen ja häviäminen, vai se, mitä voittaminen vaatii ja miten opimme voittamaan? Eli keskitymmekö me nuorten urheilussa lopputulokseen vai oppimisprosessiin, jonka avulla kasvetaan voittajiksi. Kasvaminen alansa huippuosaajaksi urheilussa on pitkäjänteinen oppimisprosessi, joka sisältää aina myös epäonnistumisia. Vaikeat ja haastavat tilanteet urheilussa ovat parhaita kehittymisen paikkoja. Kyse on siitä, kasvaako nuori urheilija vastuuseen omasta ja joukkueen tekemisestä. Nuorten MM-kisat ovat huippu-urheilutapahtuma, joilla on iso merkitys nuorille pelaajille. Kisat saavat paljon mediahuomiota ja ovat osa urheilubisnestä ja -viihdettä. Kuitenkin pelaajat ovat nuoria, huippu-urheilu-uran alussa ja ison oppimisprosessin edessä. Erottamalla valmentajat kesken nuorten MM-kisojen Jääkiekkoliitto ottaa vastuun pois nuorilta pelaajilta ja osoittaa, ettei arvosta omaa urheilijoiden kehittämisohjelmaansa. Liitto osoittaa, että valmentaja on tehnyt työnsä huonosti ja siirtää vastuun epäonnistuneelle valmentajalle.

On koko suomalaisen huippu-urheilun keskeisimpiä kysymyksiä – keskitymmekö me yksittäisten kilpailujen voittamiseen, vai uskommeko me omaan osaamiseemme ja sen pitkäjänteiseen kehittämiseen? Jos erottamispäätöksiä tehdään NUORTEN urheilussa tulosta arvioimalla, ei tarvitse olla suuri ennustaja, että pystyy kertomaan suomalaisen huippu-urheilun tulevaisuuden suunnan.

Toinen iso periaatteellinen kysymys, joka nousee tämän tapauksen myötä esille, on yleisesti valmennusprosessin merkitys ja sen arvostus suomalaisessa urheilussa. Millä keinoilla tämä pieni kansakunta voi menestyä koko ajan koventuvassa kansainvälisessä kilpailussa? Olemme kasvattajamaa, jonka pitää pystyä jalostamaan pienestä määrästä lahjakkuuksia kansainvälisen tason urheilijoita. Ymmärtääkö nykyinen urheilujohto valmentautumisprosessin merkityksen ja sitä kautta valmentajien roolin suomalaisen urheilun kehitystyössä? Uskommeko me valmennusosaamiseen ja sen pitkäjänteiseen kehittämiseen vai millä keinoilla me pyrimme menestykseen?

Pienen maan menestyminen huippu-urheilussa vaatii hyvää yhteistyötä urheilijoiden, valmennuksen ja urheilujohdon välillä. Valmentajan tehtävä on auttaa urheilijaa. Onnistunut valmennusprosessi perustuu valmentajan ja urheilijan molemminpuoliseen luottamukseen ja hyvään vuorovaikutukseen. Urheilujohdon tehtävä on tukea valmentajien ja urheilijoiden yhteistyötä. Tätä tukea hyvin harva valmentaja saa. Vaikeissa tilanteissa vastuun kantaa yleensä valmentaja yksin, ”epäonnistunut” valmentaja. Ennen erottamispäätöstä Jääkiekkoliitto ei keskustellut tilanteesta joukkueen päävalmentajan Jukka Rautakorven kanssa.  Se ei anna kovin hyvää kuvaa luottamuksesta eikä vuorovaikutukseen perustuvasta yhteistyöstä. Hyvä yhteistyö perustuu aina molemminpuoliseen luottamukseen. Sitä me tarvitsemme suomalaiseen urheiluun.

Jukka Rautakorpi on kokenut, osaava ja arvostettu valmentaja. Erottamalla Rautakorven kesken MM-kisojen, Jääkiekkoliitto osoittaa, että saman voi tehdä tulevaisuudessa kenelle valmentajalle tahansa. Lyhytkestoisissa turnauksissa Suomella on aina vaara hävitä väärä peli ja joutua putoamisuhan alle. Se on tuttu tilanne jokaiselle valmentajalle, joka näissä turnauksissa on valmentanut. Moni ammattivalmentaja tekee pätkätyötä, hyvin usein vuoden tai kahden määräaikaisilla sopimuksilla. Työssäoloajankin iso osa valmentajista elää jatkuvassa pelkotilassa, voittavatko he riittävästi vai saavatko he potkut. He eivät voi luottaa urheilujohdon tukeen. Ei ole paras tilanne tehdä töitä pelon ilmapiirissä. Jääkiekkoliiton tekemä linjaus ei paranna tilannetta.

Aivan oma lukunsa valmentajien arvostuksessa on, miten kerta toisensa jälkeen yksittäinen ihminen, heitetään ”epäonnistuneena” julkisuuden junan alle. Se on joka kerta myös inhimillinen tragedia, jota ei ymmärrä ennen kuin sen itse kokee. Siitä on respect kaukana! Mikä on peruste ja inhimillinen oikeutus sille, että syyllistetään toinen ihminen, erotetaan työstään ja altistetaan julkiselle lynkkaukselle. Asetapa itsesi siihen tilanteeseen! Kokenut valmentaja sen toivottavasti pystyy käsittelemään, nuorempien uran se usein tuhoaa. On vaikeaa ajatella, että Jääkiekkoliiton tekemä päätös olisi liiton strategian ja sen arvojen mukaista toimintaa.

Nyt on oikea hetki suomalaisessa urheilukulttuurissa nousta seuraavalle tasolle, jossa myös urheilujohdon ja valmennuksen välillä vallitsee molemminpuolinen ymmärrys ja luottamus. Akselilla urheilijat-valmentajat-urheilujohtajat meillä on eniten kehittymisvaraa johtajien ja valmentajien yhteistyössä. Vaikeat tilanteet haastavat meitä eniten. Silloin mitataan luottamusta, yhteistyötä – ”Suomi-joukkueen” luonnetta. Millainen joukkue olemme? Huono joukkue hajoaa ja luovuttaa. Hyvä joukkue tiivistyy, kasvaa ja taistelee yhdessä. Me tarvitsemme urheilujohtajia, jotka todella haluavat ymmärtää valmentautumisen merkityksen suomalaisessa urheilussa ja tukevat valmentajia työssään vaikeallakin hetkellä. Johtajia, jotka tekevät päätöksiä urheilun arvojen pohjalta, eivät menestyksen, rahan tai julkisuuden tavoittelun perusteella. Kun ymmärrämme, että urheilun kuten myös elämän tärkein määränpää on matkanteko – jokapäiväinen oppimisprosessi – ollaan urheilussa jo pitkällä kohti menestystä. Alussa mainitsemani kampanjan ”Valmentajalla on väliä” mukaan, me valmentajat haluamme kehittää itseämme ja ansaita arvostuksemme, mutta ponnistelussa suomalaisen urheilun eteen me ja suomalainen urheilu tarvitsee myös ammattimaisen urheilujohdon tuen.

Erkka Westerlund
Suomen Valmentajat ry:n arvostustoimikunnan puheenjohtaja
Suomen Ammattivalmentajat ry:n puheenjohtaja