Wikipedian mukaan tämän lauluksikin muutetun runon sanojen tarkoitus oli aikoinaan kohottaa suomalaisten kansallista itsetuntoa ja lisätä arkisen työn eettistä kunnioitusta.
Arkista työtä, sitähän se valmennus on. Laulussa mainitaan myös esimerkiksi ahkeruus ja oppiminen, jotka nekin liittyvät valmentajien työskentelyn luonteeseen. Mitä sitten tulee valmentajien itsetuntoon, niin toivottavasti se on valtavan vahvaa, vaikka yksittäinen valmentaja harvoin itseään esiin tuokaan.
Erkka Westerlund toimii Suomen valmentajien Arvostustoimikunnan puheenjohtajana ja Suomen Ammattivalmentajat SAVALin puheenjohtajana. Näissä rooleissaan hän on ottanut vahvasti työkseen edistää valmentajien arvostusta. Hän on kirjoittanut Valmentaja-lehdessä jo vuoden 2015 alkupuolella muun muassa otsikolla: ”Arvostus tulee itse ansaita”. Kirjoituksessa ajatus lähtee samoilta pohjilta kuin mainitussa laulussa eli arvostuksen tulee kummuta valmentajien keskuudesta hyvästä valmennuksesta – hyvästä valmentajuudesta.
Erkan johdolla Arvostustoimikunnassa on tänä vuonna työstetty hyvän valmennuksen kirjauksia, jotka tullaan julkaisemaan loppuvuoden aikana. Kirjausten tarkoituksena on herättää keskustelua hyvästä valmennuksesta – valmennuskulttuuriin muutoksesta. Siitä, miten valmennuksen tulee aidosti olla urheilijalähtöistä valmentaja- tai ominaisuuskeskeisyyden sijaan. Ajatus on, että hyvä valmennus tulee saamaan myös ansaitsemansa arvon.
Saman työstön yhteyteen valmistuvat myös valmentajan eettiset ohjeet, joita on työstetty laajan eri tahoja yhteen koonneen ryhmän toimesta. Niissä kantavana ajatuksena ovat muun muassa urheilijan ja valmentajan oikeudet ja velvollisuudet valmennussuhteessa urheilijan polun eri vaiheissa.
Näihin kirjauksiin palataan tarkemmin niiden julkaisun yhteydessä. Jo sitä ennen ja jatkuvasti sen jälkeenkin valmennuksessa toivottavasti ”Laiho kasvaa kyntäjälle, arvo työnsä täyttäjälle.”
