Ilta-Sanomien Juha Hiitelä 20.2. julkaistussa kirjoituksessaan hyökkää yksittäisten valmentajien kimppuun syyttäen heitä sitoutumisen puutteesta omaan työhönsä. On vaikea uskoa, että toimittaja tietää, mitä työnantaja ja työntekijä kussakin tilanteessa ovat sopineet. On myös aika rohkeaa yleistää yksittäisten esimerkkien kautta valmentajien arvovalintoja koskemaan koko valmentajakuntaa ja valmentajien arvostusta.
Suomen Valmentajien arvostusvaliokunnan näkemyksen mukaan suomalaisten valmentajien sitoutuminen omaan työhönsä ei ole ongelma. Tämän vahvistaa myös suomalaisista valmentajista tehdyt tutkimukset. Päinvastoin suuri osa suomalaisista ammattivalmentajista ja tavoitteellisista oto-valmentajista kärsii uupumuksesta liian suuren työmäärän vuoksi. Valmentaja itse ei valmennuksen imussa työmääräänsä rajoita, eikä työnantajan käytännöt aina pysy lain puitteissa.
Vaikka Hiitelän kirjoitus kohdistuu erittäin kapealla kulmalla valmentajien arvostukseen, antaa se hyvän pohjan suunnata keskustelu hyvään valmentajuuteen. Onko hyvän valmentajan mielikuva se, että hänen on oltava aina paikalla ja koko ajan äänessä?
Hyvän valmentajan tehtävä on kasvattaa urheilijaa vastuuseen ja omistajuuteen omasta urheilustaan. Ja vastuuseen voi kasvaa vain, jos siihen liittyy vapaus. Kirjoituksessa annetaan ymmärtää, ettei ole toimintaa ilman päävalmentajaa. Päävalmentaja voi vastuuttaa valmennustiimiään ja urheilijoitaan, eikä se tällöin tarkoita heitteillejättöä tai vastuun pakoilua. Hyvä valmentaja ei ole itseensä riippuvaiseksi kasvattava virheenkorjausautomaatti.
Urheilijalähtöisessä toiminnassa valmentajan tärkein tavoite on auttaa urheilijaa löytämään, kehittämään ja käyttämään omia voimavarojaan. Keskiössä on urheilija – hänen voimavaransa ja sisäinen halunsa oppia. Urheilija osallistuu valmennusprosessin kaikkiin vaiheisiin: suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Näin hän kasvaa vastuuseen omasta tekemisestään ja hänellä on vahva omistajuus urheilustaan. Tällä tavalla ”Valmentajalla on väliä” -kampanja määrittelee hyvän valmentajuuden.
Valmentajien tärkein tehtävä on auttaa urheilijaa ja siinä meillä valmentajilla on vielä paljon parannettavaa – suuri työmaa. Meidän on ansaittava ensin urheilijoiden ja sitten myös laajemmin yhteiskunnan arvostus.
Arvostuksen ansaitsemisen työmaan perustaa valetaan Valmentajalla on väliä -kampanjalla. Toivomme niin urheilusta kiinnostuneiden ihmisten kuin urheilua raportoivien ja kommentoivien toimittajienkin tutustuvan koko aineistoon ja tuotettuihin liitemateriaaleihin. Nyt kampanjaan ja sen sisältämiin ajatuksiin on viitattu lähinnä ammattivalmentajien erottamisiin liittyen, mutta siinä on kyse paljon muustakin. Kyseessä on laaja-alainen näkemys siitä, mitä hyvä urheilu ja valmennus tarkoittavat eri tasoilla ja eri-ikäisten kanssa.
Valmentajalla on väliä -sisällöt löytyvät osoitteesta: http://www.suomenvalmentajat.fi/arvostus/valmentajalla-on-valia-kampanja/
Suomen Valmentajien arvostusvaliokunta
Erkka Westerlund (pj), Kirsi Hämäläinen, Jorma Kemppainen, Pia Pekonen, Pekka Potinkara ja Sari Tuunainen (siht.)
