Valmennusta paremman huomisen puolesta (Coaching for a better tomorrow) oli ohjaava slogan konferenssille. Se loi viitekehyksen pääluennoille, työpajoille ja rinnakkaissessioille, sekä ohjatuille oppimiskeskusteluille että vapaamuotoiselle kanssakäymiselle konferenssin aikana.
Konferenssin pääluennot avasivat Etienne ja Beverly Wenger-Trayner, jotka ovat urheiluvalmennuksessa yhteisöllisen oppisen edistämisestä tunnettu tohtoripariskunta. Yhteisöllinen oppiminen on ajankohtainen asia suomalaisessa urheilussa esimerkiksi valmennuskulttuurin muutoksen edistämisessä Meidän urheilu -kehitysprosessin avulla.
Heti alkuun Wenger-Traynerit korostivat, että yhteisöllinen oppiminen on prosessi, ei seurausta opettamisesta. Siinä missä luennolla pyritään siirtämään ”varmuuksia” kuulijoille, niin yhteisöllisessä oppimisessa on epävarmuuksia, joihin etsitään vastauksia. Yhteisöllisessä oppimisessa ihmiset tulevat tekemään muutosta, he välittävät, sitoutuvat epävarmuuteen, kiinnittävät huomiota − ovat läsnä ja saavat aikaan muutoksen.
Avauspäivän toisen pääluennon piti tohtori Ross Pinder, joka toimii urheilutoiminnan innovaatiojohtajana Australian Paralympiakomiteassa. Hän korosti, että parahuippu-urheilussa jokainen urheilija on erilainen, joten valmennuksessa täytyy olla luova. Paraurheilu tarjoaakin ympäristön innovaatioiden kehittämiseen, jotka kehittävät laajemminkin valmennusta. Parahuippu-urheiluvalmennuksessa tarvitaan hyvää vuorovaikutusta urheilija-valmentajasuhteessa, mikä tarjoaa valmentajalle mahdollisuuden kehittyä paremmaksi valmentajaksi. Australiassa on käynnissä paravalmentajien koulutusohjelma, jossa tavoitteena on kehittää valmentajien ongelmanratkaisutaitoja.
Toisen päivän aloitti valmennuksen tasa-arvoteemalla Michelle De Highden, joka toimii Australian Institute of Sportissa ja Claire Lambe, joka puolestaan toimii Victorian Institute of Sportissa. He esittelivät ”Vuotavan urapolun mallia” (The Leaking Pipeline), toisin sanoen syitä, minkä vuoksi naiset eivät löydä tietään huippu-urheiluvalmennukseen tai eivät palaa, jos ovat sieltä kerran poistuneet. Esitys antoi ohjeita, millaisilla keinoilla naisia saadaan enemmän huippu-urheiluvalmennukseen.
Iltapäivän puolella ohjelmaa jatkoi tohtori Natalie Barker-Buchti, joka jakoi Sveitsin olympiakomitean valmentajakoulutuksen sisältöjä eettisten asioiden osalta.
Kolmas päivä starttasi yhdysvaltalaisen koripallovalmentaja Michael Dunlapin luennolla, joka käsitteli jaettua johtajuutta valmentajan ja urheilijan välillä. Hän korosti ihmissuhteiden rakentamisen merkitystä ja jatkuvaa oppimista.
Kolmannen päivän iltapäivän ohjelma poikkesi muista päivistä. Ohjelmassa oli tutustuminen Singapore Sport Hubiin. Osallistujat saivat valita, mihin osaan aluetta he tutustuivat. Esittelyssä oli muun muassa urheilun innovaatiokeskus ja nuorten urheilijoiden valmennuskeskus. Yksi vaihtoehto illansuussa oli myös mennä katsomaan naisten salibandyn MM-kisojen Suomen avausottelua Latviaa vastaan.
Viimeinen päivä alkoi haikeissa tunnelmissa. Suomalaissyntyinen, Norjan olympiakomiteassa valmentajakoulutuksesta vastannut Antero Wallinus-Rinne menehtyi alkuvuonna 2023. Kanadan valmentajayhdistyksen toiminnanjohtajan Lorraine Lefrenieren johdolla muisteltiin Anteron panosta maailmanlaajuisessa valmentajayhteisössä ja etenkin valmennuksen eettisissä asioissa.
14. Global Coach Conference päättyi järjestämisvastuun siirtämiseen. CoachSG siirsi ICCE:n lipun Kreikan valmentajajärjestölle, joka oli valittu haun kautta seuraavan konferenssin järjestäjäksi. 15. Clobal Coach Conference järjestetään Ateenassa marraskuussa 2025.
Konferenssin antia tullaan esittelemään laajemmin Valmentaja-lehdessä 1/2024.
Voit myös lukea Frauke Kubischtan englanninkielisen koulutustukiraportin hänen kokemuksistaan konferenssissa.
