Paavola on valmentanut Korvaa siitä lähtien, kun tämä tuli Vuokattiin. Tänä vuonna nuorten MM-kisoissa Korva saavutti kolme pronssimitalia ja oli 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa kolmas voittaen uransa ensimmäisen henkilökohtaisen aikuisten SM-mitalin.

Lapsena hiihtänyt Paavola innostui lajista uudelleen 21-vuotiaana ja kilpaili kansallisella tasolla samalla käyden ensimmäisiä valmennuskursseja. Paavolalla ei ollut valmentajaa, joten hän opiskeli valmennusta ensin omaa harjoittelua varten, kunnes aloitti junioreiden valmentamisen.

Paavola sanoo, että parasta valmentamisessa on ihmisten kanssa toimiminen, vuorovaikuttaminen ja se, että saa auttaa muita menestymään.

- Itsestä ei tullut huippu-urheilijaa, niin on mukavaa yrittää auttaa muita menestymään. Kyllähän siinä pääsee itsekin menestyksestä välillisesti nauttimaan. Aina se hyvälle tuntuu, kun oma valmennettava pärjää.

Pääasiassa Paavola on aina valmentanut nuoria. Korvan ja Gummeruksen henkilökohtainen valmentaja on tietoisesti vähentänyt viime vuosina valmennettaviensa lukumäärää.

-Elämä on muutenkin kiireistä, jos valmennettavia on monta, niin ei ehdi yhtäkään hoitaa riittävän hyvin.

Sotkamon urheilulukiosta ja Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiasta eläkkeelle juuri jääneellä Paavolalla riittää hommia vielä eläkepäivilläkin. Valmennuksen lisäksi Paavola jatkaa jo kaksitoista vuotta toimineen Skivola hiihtovälineiden ja tarvikkeiden -maahantuontiyrityksensä parissa.

Paavola on aina luottanut siihen, että pitkäjänteisellä työllä päästään pitkälle. Hänelle on tärkeää löytää oikea ote urheilijaan. Valmennuksen avainasioina Paavola pitää urheilijan ja valmentajan hyvää vuorovaikuttamista ja sopivan kiinteää kanssakäymistä. Hän toteaa, että valmentajan tulisi olla urheilijalle hyvä yhteistyökumppani, apulainen ja ohjaaja.

- Urheilijan kanssa toimiminen on kuin pitäisi pikkulintua kädessä, jos sitä puristaa liian lujaa se tukehtuu, jos pitää liian löysästi se pyrähtää lentoon