Helminen löysi painin pariin 5-vuotiaana pihapiirissä leikkineen pojan kautta.

-  Ylä-Tikkurilan Kipinän silloisen päävalmentajan pojan kanssa leikittiin samassa pihassa ja isä sanoi pojalle, että nyt pitää lähteä painiharjoituksiin. Kysyin silloin, että mikäs se sellainen on, kun en vielä niin pienenä tiennyt lajista mitään. Minulle kerrottiin ja halusin lähteä mukaan.

Helminen innostui painista kovasti ja lopulta palo lajia kohtaan on kantanut valmentajaksi saakka. Oma painiura poiki lukuisia nuorten SM-mitaleja, mutta ikävä loukkaantuminen aikuisiällä lopetti kilpauran. Jo painiuransa aikana nassikkapainissa valmentajana toimineelle Helmiselle siirtyminen urheilijasta valmentajaksi tuntui luonnolliselta.

Helminen kertoo, että kipinä valmentamiseen syttyi juuri omien valmentajien kautta.

- Suurin syy miksi valmennan, on se, että haluan antaa valmennettavilleni samat mahdollisuudet, mitä itse olen urheilijana saanut. Olen ollut pitkään tässä seurassa ja minulla on ollut tosi hyviä valmentajia.

Seuran valmentajista löytyy monta hyvää esikuvaa, joista Helminen nostaa esiin Aki Kettusen, jonka valmennuksessa hän paini junioreihin asti.

- Aki on minulle suuri esikuva ja häneltä olen ottanut paljon oppia omaan valmentamiseen.

Pajulahdessa Liikunnanohjaksi opiskellut ja valmentamiseen erikoistunut Helminen kuvailee itseään valmentajana kärsivälliseksi.

- Hermot eivät kovin helposti mene. Esimerkiksi, jos opetellaan tekniikkaa ja se ei meinaa mennä perille, niin jaksan kyllä olla vieressä opettamassa.

Helminen haluaa valmentaa esimerkillä ja toteaa, että silloin on tärkeää myös itse pysyä hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta molskilla erilaisten tekniikoiden näyttäminen ja tarvittaessa valmennettavien sparraaminen onnistuu.

- Painia en itse säännöllisesti harjoittele enää, mutta puntilla tykkään käydä. Harrastefutsalia ja -futista tulee pelattua ja pidän muutenkin kaikenlaisesta liikkumisesta.

Urheilussa vaatimustasot nousevat koko ajan. Helminen tietää, että paini lajina muuttuu koko ajan ja valmentajana on kehityttävä jatkuvasti.

- Koko ajan pitää pystyä kehittämään omaa lajitekniikkaa. Mitä paremmaksi valmennettavat tulevat, niin sitä enemmän valmentajan pitää oppia ja pysyä ajassa mukana.

31-vuotias Helminen kokee, että valmentamisessa hienointa on nähdä valmennettavien kehittyminen ja sitä kautta saavutetut onnistumiset.

- Parasta on se, kun on tehty paljon töitä yhdessä ‒ valmennettavat ja valmentajat tiiminä ‒ menestymisen eteen. Nähdään, kuinka paljon on menty eteenpäin ja se, että on tehty joitakin asioita oikein.

Jo useita vuosia seuran valmennuspäällikkönä toiminut Helminen ei ole asettanut itselleen sen suurempia tavoitteita.

- Minulle valmentaminen on enemmän harrastus, koska palo lajia kohtaan on niin kova. Tärkeintä on auttaa valmennettavia saavuttamaan heidän unelmiaan.