25-vuotiaan Titta Keinäsen nousu maailman kärkikastiin on ollut pitkän työn tulos, joka nyt kantaa hedelmää. Isot kehitysaskeleet kohti maailman kärkeä on otettu parin viime vuoden aikana. Keinänen on nostanut rankingsijoitustaan karaten maailmanlistalla upeasti. Tammikuussa hänet palkittiin Urheilugaalassa Vuoden Läpimurto -palkinnolla. Kiitospuheessaan Keinänen totesi, että ilman isäänsä hän ei olisi tässä.

Vuoden 2018 alusta Kai Keinänen on toiminut kokopäivätoimisena karaten olympiavalmentajana. Siihen asti hän valmensi kaksikymmentä vuotta karatea vapaaehtoisesti ja perusti muun muassa Euran Karateseuran. Maajoukkuevalmennuksessa hän on ollut mukana jo vuodesta 2003 asti.

Suomen mestaruuden karatessa aikanaan voittanut Keinänen ei ajatellut, että valmentamisesta tulisi hänelle ammatti. Valmentamiseen hän ajautui pelkästä tekemisen ilosta.

- Ei se ole mihinkään muuttunut. Kyllä tämä on sellaista kivaa iloista menemistä ja yhdessä tekemistä.

Huipputasolla valmennettavat ovat itseohjautuvia ja motivoituneita. Keinänen suunnittelee harjoitukset, mutta kuuntelee urheilijoitaan. Hän tietää, että urheilijalla on paras tuntemus itsestään.

- Olen enemmän auttaja ja mahdollistaja. Yhteispelillä tässä mennään ja hauskaa on.

Urheilijan pääseminen kansainväliselle huipulle edellyttää myös valmentajalta ammattimaisuutta. Ammattivalmentajana toimiminen on mahdollistanut sen, että Keinänen on pystynyt olemaan läsnä lähes jokaisessa tyttärensä harjoituksessa ja panostamaan pelkästään valmennustyöhön. Valmentajan jaksaminen on ollut myös tärkeässä osassa kehitystä.

- Pystyn tulemaan levänneenä ja keskittyneenä joka harjoitukseen. Sen olen huomannut, että se on tuonut meille laatua tähän. Jos jostain syystä menee kiireelliseksi, niin olen paljon virheherkempi.

Keinänen toteaa, että väsyneenä harjoitusten muuttamisesta tulee vaikeampaa, mikäli se ei mene suunnitelmien mukaan. Kun taas hyvin levänneenä tuntuu, että on heti helppoa maksimoida harjoitus ja muuttaa sitä.

Menestyksen saavuttaminen on vaatinut Keinäsiltä pitkäjänteistä työtä ja kekseliäisyyttä.

- Ollaan tultu sellaisista olosuhteista, että on ollut vaikeaa ja jouduttu keksimään miten tehdä asioita. Oman tavan löytäminen on ollut tärkeää, ettei matkita pelkästään muita.

Parasta valmentamisessa Keinäsen mielestä on hyvän yhteyden tunteminen valmennettavien kanssa ja se, että näkee asioiden menevän eteenpäin.

- Se ei liity aina kilpamenestykseen. Silloin tuntuu hyvältä, kun näen, että nuorella on elämä tasapainossa ja pystyn auttamaan. Parhaimmillaan valmennus on sitä, että taiteen ja urheilun rajat ylittyvät. Ne ovat sellaisia hetkiä mitä saan elää ja nähdä livenä läheltä lähes päivittäin.