”HJK on tänään torstaina vapauttanut päävalmentaja Toni Koskelan sekä valmentajat Mikko Lignellin ja Tuomas Silvennoisen tehtävistään HJK:n Veikkausliiga-joukkueessa. Koskelan tilalle päävalmentajaksi on nimitetty loppukauden mittaisella sopimuksella Toni Korkeakunnas, joka aloittaa työssä välittömästi. Maalivahtivalmentaja Ville Wallén ja fyysinen valmentaja Luis Anula jatkavat edustusjoukkueen valmennuksessa. Korkeakunnaksen muu valmennustiimi julkistetaan myöhemmin.” Näin tiedotti HJK 13.7. kesken kiivaimman jalkapallokauden.

Tiedotteessa mainittujen henkilöiden lisäksi fysioterapeutti Toni Taipale jäi myös Korkeakunnaksen staffiin. Lajivalmentajaksi hän sai uudet apurit. Ossi Virta rekrytoitiin Valkeakosken Hakasta ja Aleksi Lalli siirtyi HJK Klubi 04:sta. Uudet nimet päästiin julkistamaan vain pari päivää edellä mainitun tiedotteen jälkeen.

Korkeakunnas kehuu vuolaasti mukaan rekrytoimiaan nuoria valmentajia. Virta ja Lalli ylittivät hänen heille asettamat odotukset. Kiitokset saa toki myös muut joukkueen valmennustiimiin kuuluneet.

Korkeakunnas oli työskennellyt edellisellä kaudella HJK:n valmennustiimissä, joten joukkueen pelaajat olivat hänelle valtaosin tuttuja. Se helpotti liikkeelle lähtöä erittäin haastavassa tilanteessa. Joukkue oli menestynyt odotuksiin nähden alakanttiin, ja pelaajat kantoivat paineita niskassaan.

- Kun tulin, oli 13 ehjää edustusjoukkueen pelaajaa. Nuoria pelaajia Klubi 04:stä otettiin mukaan täydentämään Veikkausliigapeleihin. Ensimmäiset 2,5 viikkoa oltiin helisemässä. Sen jälkeen tuli viisi uutta pelaajaa. Uusien pelaajien rekrykin oli päällä ensimmäisten viikkojen aikana, jolloin rakennettiin myös muutoin joukkuetta.

Aikaa ei tosiaankaan ollut hukattavaksi. Käytännössä Korkeakunnaksella valmennustiimeineen oli joukkueen kanssa ”kahden päivän pre-season” ennen tositoimiin ryhtymistä.

Ihan ensimmäisiksi tavoitteiksi Korkeakunnas otti luottamuksen synnyttämisen sekä rennon ja turvallisen ilmapiirin rakentamisen.

- Oli tärkeää saada kaikki sitoutumaan yhdessä ”meidän juttuun”.

Tässä työkaluina oli hyvä vuorovaikutus ja pelaajien yksilöllinen kohtaaminen. Korkeakunnas kokee ihmislähtöisen toimintatavan vahvuudekseen. Pohjaa tähän osaamiseen tulee muun muassa kasvatustieteen maisterin koulutuksen ja luokanopettajana toimimisen kautta.

- Jokainen haluaa tulla kohdatuksi. Ei vain ne äänekkäimmät tai hiljaisimmat, vaan myös keskijoukko, toteaa Korkeakunnas niin oppilaista koulussa kuin pelaajista joukkueessa.

Korkeakunnaksen mukaan tosissaan voi tehdä myös rennolla fiiliksellä ja hyvällä huumorilla. Hän pitää tärkeänä taitona sitä, että osaa myös nauraa itselleen. Vapaamuotoisemmissa tilanteissa pelaajien kanssa hän on varsin kaverillinen, mutta se ei estä olemasta auktoriteetti, kun keskitytään tärkeisiin asioihin. Näitä hänelle ominaisia toimintatapoja hän lähti joukkueessaan toteuttamaan valmentajavaihdoksen jälkeen.

Pelillisesti puolestaan keskikesän tiukassa paikassa valittiin muutamat hyvin selkeät painopisteet, mitä joukkueessa lähdettiin painottamaan heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

- Kaikkien oli tiedettävä, mihin asioihin keskityttiin jalkapallollisissa asioissa. Hyökkäyspeliä lähdettiin rakentamaan vahvasti ja sitä, että hallitaan keskustaa. Alkuun se otti aikaa, mutta meni koko ajan eteenpäin, Korkeakunnas muistelee.

Tilanteessa, jossa Korkeakunnas hyppäsi joukkueen ruoriin, oli edessä todella tiivis ottelutahti. Siihenkin löytyi onnistuneet tavat.

Rutiinit ja aikataulut – harjoitukset, palaverit, lounaat jne. − olivat samat pelien välillä, mikä helpotti tiiviistä ottelutahdista selviytymistä, Korkeakunnas kertoo.

Muutos oli mahdollinen, kun on niin hyvät pelaajat. Pelaajat hienosti heittäytyivät yhteiseen juttuun, hän summaa.

Korkeakunnas haluaa valmennuksessaan vastuuttaa pelaajia.

- Suomalaisessa jalkapallossa on ylikontrollointia. Pelaaja on kuitenkin itse vastuussa päätöksistään kentällä eli on tärkeää antaa vastuuta pelaajille.

- Minä olen pelaajilla töissä. He eivät ole minulla töissä, Korkeakunnas tiivistää.

Kehittyneestä pelitavasta on tullut myönteistä palautetta niin pelaajilta kuin myös jalkapalloa seuraavalta väeltä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Positiivinen palaute luonnollisesti miellyttää päävalmentajaa.

Muutamien kuukausien aikana tapahtui kaiken kaikkiaan paljon. Kun Korkeakunnas muistelee loppukesän tapahtumia, niin ”sydän täyttyy”, kuten hän itse asian ilmaisee. Joukkueen kanssa saavutettu muutos ja sitä kautta menestys on oma osansa tätä tunnetta. Hänelle tärkeää oli myös, että joukkueen ilo ja tekemisen meininki sytytti koko HJK-yhteisön − fanit lähtivät mukaan, samoin koko HJK-työyhteisö. Yhteenkuuluvaisuuden tunnetta syntyi siis laajasti myös joukkueen ympärille.

Seuravalmennuksen lisäksi Korkeakunnas on ollut nyt jo 6,5 vuotta Markku Kanervan apurina Huuhkajien eli miesten A-maajoukkueen palveluksessa. Ensin roolina oli vastustajien scouttaaminen, jota hän oli tehnyt aiemminkin miesten maajoukkueen hyväksi. Sittemmin rooli on laajentunut lajivalmennukseen. Kuten monet muutkin, myös Korkeakunnas kehuu Huuhkajien ilmapiiriä; joukkue on kuin ”toinen perhe”. Esimerkiksi sanat merkitys ja yhteenkuuluvaisuus kuvaavat Korkeakunnaksen mukaan Huuhkajia.

- Huuhkajissa joukkueena on samoja piirteitä kuin mitä HJK:ssa saatiin aikaan. Vaikka joukkue tapaa harvemmin kuin mitä seurajoukkueessa, niin sinne on saatu rakennettua hyvä ilmapiiri. Uudet pelaajat kohdataan hyvin, kun tulevat mukaan. Joukkueessa vallitsee sellainen hyvä lempeä huumori.

Korkeakunnaksen ja Kanervan yhteistyö sujuu hyvin. Heillä on samanlaista taustaa; kokemuksia muun muassa opettajana toimimisesta. Persoonina he ovat erilaisia ja siksi myös täydentävät toisiaan. Huuhkajilla on ollut monen menestysvuoden jälkeen viime ajat hieman heikompi vaihe. Korkeakunnas uskoo kuitenkin, että joukkue nousee jälleen taas samalle − jopa ylisuoriutumisen − tasolle, missä se on useamman vuoden ollut.

Korkeakunnaksen valmennuskausi ei marraskuun alussa ole vielä kokonaan ohi. Huuhkajilla on vielä kaksi ottelua marraskuussa. HJK:n osalta konferenssiliigan lohkovaiheen pelit jatkuvat vielä.

- Siinä missä alussa oli pulaa pelaajista ja ottelutahti oli hurja, niin nyt joukkueella on kaksi viikkoa aikaa per peli valmistautua ja valmennuksella on 23 ehjää huippupelaajaa käytössä, myhäilee Korkeakunnas HJK:n tilanteesta.

Selvää on se, ettei Korkeakunnas jatka ensi kaudella HJK:n valmentajana. Uusi päävalmentaja, espanjalainen Ferran Sibila, tuotiin julki 3.11. Tämä tarkoittaa, että Korkeakunnas etsii uutta haastetta, johon tarttua.

Valmennusuraa Korkeakunnaksella on takana vuodesta 1999 lähtien. Hän on tullut alasarjojen kautta Veikkausliigatasolle, jossa takana on nyt jo 11 vuotta. Alasarjoista aloittaminen oli luontevaa, kun oma pelaajaura oli hänen omien sanojensa mukaan ”kohtuullinen”. Tämä tarkoittaa pelaamista ykkösessä aina Veikkausliigan kynnykselle saakka.

On hyvä huomata se, että HJK:n mestaruus oli Korkeakunnakselle ensimmäinen Veikkausliigan kultamitali päävalmentajana. Apuvalmentajana oli mestaruus jo taskussa ja päävalmentajana mainittakoon vuoden 2014 FC Lahden kanssa voitettu pronssimitali.

Korkeakunnas pääsee jatkamaan tuoreena mestarina matkaa uusiin vastuisiin. Hän onkin luottavainen tulevaisuuden suhteen. Hänellä on mielessään tuttu fraasi ”Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen aukeaa.” Siihen on helppo uskoa, kun taustalla on viimeaikaiset vahvat näytöt siitä, miten joukkue saadaan loistamaan niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Valmentajan uran vaiheita:

1999–2002: IF Gnistan
2003–2004: FC Hämeenlinna (apuv.)
2004: FC Hämeenlinna
2005–2006: VALO
2007: IF Gnistan
2008–2010: FC Viikingit
2008–2009: Suomi U19
2011–2013: MYPA
2014–2018: FC Lahti
2018- : Suomen miesten A-maajoukkue (apuv.)
2022: HJK (apuv.)
2023: HJK

Korkeakunnas toimii jalkapallossa myös kouluttajana, mentorina, tv-kommentaattorina ja scouttina. Hän on toiminut myös Palloliiton Uudenmaan piirin valmennuspäällikkönä.