Kuusikon sijoitus EM-tasolla oli suomalaisittain harvinaisen korkea ja on huomioitava, että myöhemmin tänä vuonna 16 täyttävä Kuusikko kilpaili vasta ensimmäistä kertaa aikuisten arvokisoissa. Hän teki sen kylmähermoisesti ja tilanteesta nauttien.

Menestykseen nuorta voimistelijaa on tällä hetkellä hänen kotiseurassaan Tampereen Voimistelijoissa auttamassa kokenut valmentajakonkari Igor Cherepov. Lisäksi valmentajat Natalia Villman sekä Cherepovin vaimo Ira Zavialova jakavat oppejaan erityisesti koreografioiden, perusvoimistelun sekä puomivoimistelun osalta. Maisan äiti Ulla Kuusikko on valmentanut tytärtään aiemmin.

Pietarilaislähtöinen Cherepov on valmentanut naisten telinevoimistelua menestyksekkäästi yli neljänkymmenen vuoden ajan; Neuvostoliitossa, Etelä-Koreassa, Portugalissa ja Suomessa.

Tammikuusta 2003 saakka Cherepov on ollut Tampereen Voimistelijoiden työntekijänä. Hän valmentaa ammatikseen seuran naisten telinevoimistelun edustusryhmiä. Hän kuuluu myös Voimisteluliiton naisten telinevoimistelun maajoukkueringin valmentajiin.

Cherepovin vaimo Ira Zavialova työskenteli myös naisten telinevoimistelun ammattivalmentajana Tampereen Voimistelijoissa eläkkeelle jääntiinsä eli elokuun 2020 loppuun saakka.

Cherepovilla on taustallaan vahva Neuvostoliiton aikainen valmennusosaaminen, joka on levinnyt laajasti ympäri maailman, kun satoja valmentajia lähti Cherepovin tavoin maailmalle Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin.

Cherepovin kotiutuminen Suomeen ja Tampereelle on ollut lahja suomalaiselle huippuvoimistelulle. Cherepovin valmennettavista Annamari Maaranen saavutti olympiapaikan 2007 Stuttgartin MM-kisoissa ensimmäisenä suomalaisena naistelinevoimistelijana sitten vuoden 1964. Pekingin olympialaiset jäivät valitettavasti Maaraselta väliin loukkaantumisen vuoksi, mutta Cherepovin toinen valmennettava, Annika Urvikko, kilpaili jo seuraavissa kesäolympialaisissa.

Tampereen Voimistelijoiden sivuilta löytyvässä Verkkolehdessä vuodelta 2017 kuvataan Cherepovia kattavasti. Henkilökuva on Roosa Vanhasen (os. Pelkonen) käsialaa.

”Cherepovin oma urheilu-ura alkoi kuusivuotiaana kilpauinnista. Isän toiveesta aloitettua harrastusta jatkui kolmisen vuoden ajan.

– Vuonna 1968, kun olin yhdeksänvuotias, voitin ikäluokkani Leningradin mestaruuden vapaauinnin sprinttimatkalla. Pidin uintia kuitenkin vähän tylsänä, ja tuon kilpailun jälkeen yksi ystäväni pyysikin minua katsomaan hänen voimisteluharjoituksiaan. Menin hänen mukaansa, ja tässä sitä nyt ollaan, hän nauraa.

Telinevoimistelu vei pojan mennessään, ja varttuessaan hän alkoi myös valmentaa lajia. Ammatillinen osaaminen syventyi liikuntakasvatuksen yliopisto-opintojen parissa, ja muutama vuosi valmistumisensa jälkeen Cherepov voimistelijoineen kutsuttiin Neuvostoliiton maajoukkueeseen.

– Työskentelin maajoukkueessa kahdeksan vuotta, ensimmäiset neljä vuotta juniori- ja jälkimmäiset senioritasolla. Valmensin samoja voimistelijoita, ja he pärjäsivät aika hyvin. Yksi tyttö sai pari telinemitalia vuoden 1988 junioreiden Euroopan mestaruuskisoissa, ja seuraavana vuonna toinen tyttö voitti neliottelun Euroopan mestaruuden, Cherepov kertoo.

Alun perin Cherepov suunnitteli valmennusuraansa miesten telinevoimisteluun, mutta hän päätyi naisten valmentajaksi yliopisto-opintojensa aikana.

Cherepovin mukaan tottuminen suomalaiseen harjoituskulttuuriin vei lähes vuosikymmenen. Hänen aiemmissa työskentelymaissaan vanhemmat harvoin kyseenalaistivat valmentajia, mutta Suomessa vanhemmat päättäisivät mielellään kaikesta harjoitteluun liittyvästä. Valmentajalle hankalimpia ovat tapaukset, joissa vanhempi pakottaa lapsensa voimistelemaan tai lopettamaan voimistelun.

Cherepov uskoo vahvasti, että arvokisamenestys vaatii voimistelijoilta teknisen osaamisen lisäksi myös persoonallisuutta, ja sen löytäminen onkin yksi hänen valmennuksensa kulmakivistä.

– Valmennusfilosofiani on olla erilainen kuin muut. Jos haluaa voittaa mestaruuksia, voimistelijan täytyy olla omaperäinen ja erottua muista. Lajimme voi toisinaan tuntua aika konservatiiviselta, mutta koetan kulkea eri polkuja sääntöjen puitteissa.

– Pidän siitä, että entinen työkaverini on sanonut erottavansa minun voimistelijani muista kansainvälisissä kilpailuissa. Valmennusjälki on kuin käsiala, hän toteaa.”

Asiantuntijakuvailujen perusteella Maisa Kuusikolla on mahdollisuus vielä kehittyä paljonkin eteenpäin voimistelijana, joten hän erittäin potentiaalinen olympiavoimistelija tulevaisuudessa. Cherepovin haaveissa onkin viedä Kuusikko olympialaisiin. Hänen edellinen olympiaedustajansa Annika Urvikko jatkaa edelleen voimistelua ja kuuluu yhä Cherepovin valmennettaviin. Lisäksi seurassa Cherepov jakaa osaamistaan myös Edustusryhmään kuuluville 5-6 tytöille ja muutamille seuraavillekin lupaaville voimistelijoille.

Ympäristönään Cherepovilla on Tampereen Voimistelijoiden tarjoamat ammattivalmennuksen mahdollistavat puitteet. Seuran periaatteisiin kuuluu: Ammattivalmennuksessa ei kiirehditä tai oikaista vaan keskiössä ovat laadukkaat perustaidot ja turvallinen harjoitteleminen kohti pitkäkestoista uraa.