- EM-kilpailut olivat mahtava kokemus. Valtavia tunteita, superonnistumisia ja alakanttiin mennyt korkeus, josta piti kammeta itsensä ylös. Pituudessa polven loukkaamisen jälkeen oli hetken pinnalla ajatus siitä, että kisa jouduttaisiin jättämään kesken, muistelee Petra.

Urheilullisessa perheessä kasvaneen Ennin äiti ja Tero-isä ovat entisiä maajoukkuetason pikajuoksijoita ja valmentajia. Petran ura urheilun parissa alkoi lapsuusvuosina joukkuevoimistelun parissa. Yläasteelle siirryttyä laji vaihtui yleisurheiluun mahtavan liikunnanopettajan pitämien yleisurheilutuntien innostamana.

- Yläasteelle mentäessä siirryin yleisurheiluun ja joukkuevoimistelu jäi. Juoksin aluksi erityisesti 800 metriä, mutta olin innostunut harjoittelemaan myös muita lajeja, kuten aitoja, jotka myöhemmin valikoituivat lajikseni.

Pika-aiturin urheilu-uran huippuhetkiä olivat Suomen edustaminen nuorten EM-kisoissa, Ruotsi-ottelussa ja Euroopan Cupissa.

- Harjoitusleireiltä tarttui mukaan hyviä ystäviä ja kokemuksia. Urheilu mahdollisti ja tarjosi huippuhetkiä, mitä ei muuten olisi päässyt kokemaan, kertoo Virjonen.

Petran urheilu-ura päättyi vuonna 2003 hänen valmistuttua yliopistosta ja siirryttyä työelämään.

Paluu kentille omien lasten innostuttua yleisurheilusta

- Enni harrasti 12vuotiaaksi asti telinevoimistelua. Yleisurheilussa hän kävi kerran viikossa ja lisäksi kierrettiin kisoja. 12-vuotiaana tehty lajivalinta oli luonnollinen. Enni tykkäsi telinevoimisteluharjoittelusta, mutta jännitti kisoja. Hän katsoi nuorena vanhempien tyttöjen tekemiä temppuja ja halusi oppia niitä. Yleisurheilussa oli kuitenkin isommat tavoitteet. 

Ennin siirryttyä täysipainoisesti yleisurheiluharjoittelun pariin, huomasivat valmentajavanhemmat nopeasti, että tytön tarpeet olivat erilaiset kuin muiden Teron valmennuksessa olevien saman ikäisten tyttöjen. Näin päävastuun Ennin valmennuksesta otti Petra.

Petra koki siirtymän huippu-urheilusta valmentajan saappaisiin luonnollisena.

- On hyvä, että olen saanut itse niitä kokemuksia, joita urheilijan uralla vastaan tulee. Muistan millaisia epävarmuuksia urheilijana koin ja millaista tukea olisin kaivannut. Sen avulla olen voinut olla omalle lapselle tukena niissä hetkissä, joissa itse koin tarvinneeni apua. On äärimmäisen hienoa, että saan kokea näitä kokemuksia nyt toista kertaa - valmentajan roolissa.

Äidin ja tyttären välisen valmennussuhteen Petra kokee toimivaksi.

- Monet valmentajavanhemmat saattavat kokea, että harjoituskentillä ja kotona ollaan erilaisessa roolissa. Pidän itse vahvuutena sitä, että valmennettava on oma lapsi. Meillä samoista asioista puhutaan avoimesti kentällä ja kotona. On iso etu, että tuntee urheilijan ja urheilija voi sanoa kaiken myös vastaan.  

Enni ottaa ja opettelee jatkuvasti ottamaan enemmän vastuuta valmennuksestaan.

- Enni katsoo tarkkaan ohjelmia, miettii ja kyselee perusteluita. Jos hän kokee ratkaisut huonoiksi, niistä keskustellaan ja suunnitelmia muutetaan tarpeen mukaan lyhyelläkin varoitusajalla. Kasvatamme urheilijaa, joka oppii ottamaan vastuuta itsestään ja omasta harjoittelustaan, eikä niin että asiat annetaan ylhäältä päin. Valmennus on yhteistyötä.

Osaava tiimi takaa laadukkaan otteluvalmennuksen

Petra korostaa valmennuksessaan hyvän tiimin tärkeyttä ja pitää valmennustiimin johtamista kokonaisuutena, josta haluaa oppia itse lisää. Hän on hakenut otteluvalmennukseen apua lajeihin, joita ei pidä omina vahvuuksinaan. Ennin kuulavalmennuksessa mukana on Mika Lönnblad, keihäsvalmennuksessa Raimo Hukkanen-Laaksonen ja korkeudessa Susann Sundqvist.

- Kävimme viime syksynä kahdenkeskeiset keskustelut tiimin jäsenten kanssa ja mietimme yhdessä kehitettäviä asioita ja ominaisuuksia. Olen monesti lajiharjoituksissa katsomassa, mutten puutu niiden sisältöihin. Nykytilanteeseen olen tyytyväinen.

Myös Tero on mukana Ennin valmennuksessa. Virjoset keskustelevat kotona paljon valmennuksen linjoista ja siitä, mitä kannattaa muistaa.

- Meillä koko perhe on mukana urheilussa. Valmennus vie valtavasti aikaa ja on tärkeää, että kotona ymmärretään, miksi hallilla vietetään niin paljon aikaa.

Petra on Ennin valmentamisen myötä opiskellut lisää otteluvalmentamisesta. Viime keväänä 3-tason valmentajatutkinnon suorittamisen jälkeen jatkui valmentajakoulutuspolku samoilla höyryillä VAT-tutkinnolle.

- Yritän parantaa osaamistani. 3tason koulutuksessa perehdyin pituushyppyyn ja sain sieltä paljon osaamista ja apuja Ennin hyppyihin. Valmentajakoulutuksissa verkostoituminen ja keskustelut muiden valmentajien kanssa ovat antoisia.

Virjonen pitää tärkeänä myös muilta valmentajilta saatavaa sparrausapua.

- Mika Vakkuri on toiminut mentorinani ja auttanut minua paljon. Olemme tavanneet epäsäännöllisen säännöllisesti ja miettineet yhdessä mm. miten valmennustiimiä parhaalla mahdollisella tavalla johdetaan. Kokeneemmalta valmentajalta kysely on antoisaa. Jos Mika ei jotain tiedä hän selvittää sen aina.

Yhteistyö tyttären ja äidin välillä toimii ja tuottaa kehitystä

Tulevaisuuden tavoitteista Enni ja Petra keskustelevat yhdessä. Ennillä on selkeät omat tavoitteet, joiden saavuttamiseksi Petra miettii aikatauluja.

- Olen tukena niin kauan kuin se Ennistä hyvältä tuntuu. Ainakin toistaiseksi yhteistyö on sujunut hirveän hyvin ja kehitystä on tullut.

Tutkijana ja data-analyytikkona toimivan Petran omat tavoitteet valmentajana ovat toistaiseksi lähteneet omien lasten tarpeista.

- Katajan Jari sanoi pituushyppykoulutusta pitäessään valmentajan kehittyvän parhaiten, kun hänellä on monia erilaisia urheilijoita, joita kehitetään eri tavoin. Ymmärrän että olen vielä valmentajaurani alkupäässä ja oppimista on paljon. Mutta jatkossa toivon voivani auttaa myös muita.