Kilven oma urheilutausta on korkeushypyssä. Aktiiviuraa hänellä kesti lähes kaksi vuosikymmentä ja oman uransa ohella hän alkoi valmentaa 13 vuotta nuorempaa pikkusiskoaan Katja Kilpeä, joka sensaatiomaisesti voitti 16-vuotiaana alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa hopeaa vuonna 1990, tuloksella 188 cm. Katjan ennätystulos on vielä pari senttiä korkeammalla 190 cm. Jouko Kilven oma ennätys 224 cm on vuodelta 1985 ja Kalevan Kisojen mitaleilla hän oli 1980-luvulla useasti voittaen vuonna 1983 Porissa mestaruuden.  

Jouko Kilpi lopetti urheilu-uransa 30-vuotiaana ja jätti urheilun vuosikymmeneksi keskittyen perheen perustamiseen ja lapsiperheen arkeen. Korkeushyppääjä Heikki Taneli (hyppäsi parhaimmillaan 227 cm) pyysi häntä valmentajakseen vuonna 2004 ja näin paluu urheilun pariin oli tosi asia. Pari vuotta myöhemmin valmennusyhteistyö alkoi toisen korkeushyppääjän, Jussi Viidan kanssa. Viita ylsi parhaimmillaan pronssille alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa 2007 Debrecenissä. Sekä Taneli että Viita ovat kuuluneet miesten korkeushypyn Suomen parhaimmistoon Kilven valmennuksessa ollessaan. Viita on ollut kuluvalla vuosikymmenellä moninkertainen Suomen mestari.

Tällä hetkellä Kilpi on Ella Junnilan ja Mikael Rajalan lisäksi jollain tasolla mukana muutaman urheilijan valmennuksessa antaen tekniikkaosaamistaan. Heitä ovat mm. korkeushyppääjät Daniel ja Gabriela Kosonen, Valtteri Välimäki ja Manu Mäenpää sekä lentopalloilija Neea-Maria Joki.

Valmentajaksi Kilven on houkutellut valmentamisen viehätys, josta on tullut hänelle elämäntapa.

- Täytyy olla jollain lailla hullu, että viihtyy halleilla ja kentillä. Itselläni on halu tukea motivoituneita urheilijoita. He ovat mukavaa, rehtiä ja kunnollista porukkaa.

Millainen Jouko Kilpi on valmentajana? Kysyttäessä hän hymyilee mietteliäästi ja ryhtyy sitten kertomaan rauhalliseen tyyliinsä.

- Olen rauhallinen, pitkäjänteinen ja haluan kertoa valmennettaville ymmärrettävästi mistä on kysymys ja mitä tehdään. Tulosta tehtäessä täytyy olla malttia tehdä pitkäjänteisesti asioita. Urheilu ei ole mitään rakettitiedettä ja terveellä maalaisjärjellä pärjää hyvin. Urheilijan täytyy kuunnella kroppaansa ja valmentajan täytyy yhdessä urheilijan kanssa pystyä tekemään harjoitteluun muutoksia ongelmien ilmaantuessa, kertoo valtavia määriä vuosisuunnitelmia tehnyt Kilpi. Yksikään niistä ei ole toteutunut sellaisenaan vaan aina on jouduttu tekemään muutoksia.

- Valmentajan täytyy kuunnella urheilijaa herkällä korvalla ja täytyy pystyä lukemaan urheilijaa, jotta onnistutaan. Olemme päivittäin yhteydessä Ellan kanssa siitä, miten harjoitukset ovat menneet, ja miltä on tuntunut. Se, että tehdään muutoksia, ei ole periksi antamista. Esimerkiksi tekniikka on kaikilla urheilijoilla yksilöllinen ja kehittyy yksilöllisesti, siksi pitää pystyä reagoimaan, jos tilanteet muuttuvat.

Kun Kilvelle annettiin vapaa sana, hän hetken mietittyään totesi olevansa huolissaan valmentajien vähenemisestä.

- Enemmän saisi tulla urheilijoista valmentajia. Minulle sopi se, että otin hengähdystauon uran jälkeen ja palasin reilu nelikymppisenä valmentajaksi. Joillekin sopii jatkaa heti oman aktiiviuran päätyttyä. Urheilijan pääoma valmennuksesta olisi hyvä saada käyttöön ja sen myötä lisää valmentajia.

Tulevaisuudesta Ellan kohdalta Kilpi toteaa, että lahjakkaalla, motivoituneella ja valmentajansa sanoin vielä ”raakileella” Junnilalla on hyvät mahdollisuudet saavuttaa tavoitteenaan oleva kahden metrin ylitys.

- Fyysisesti Ellalla on vielä kehittymisen varaa. Hänen hyvät ominaisuutensa, uskallus ja valtava palo menestyä, auttavat kyllä eteenpäin kohti tavoitetta. Aikaa on, päättää Kilpi haastattelumme.

Suomen Valmentajat toivottaa mitä parhainta jatkoa ja onnea Dohaan!