Keväällä kuukauden sisällä ensin junioreiden MM-kisoista tuliaisina oli viisi hopeaa ja viisi pronssia, ja sitten junioreiden EM-kisoista kaksi kultaa, yksi hopea ja kaksi pronssia. Kesäkuussa Tomas Käyhkö ja Niko Oksanen keilasivat EM-hopeaa miesten parikilpailusta ja elokuun lopussa Sanna Pasanen voitti naisten MM-pronssia. Koristeet tähän mitalitäytekakkuun saatiin Las Vegasissa menneenä viikonvaihteena käydyissä senioreiden MM-kisoissa, kun Suomen keilailun legenda Mika Koivuniemi voitti all event -hopeaa ja miesten seniorijoukkue niin ikään hopeaa.

Ahokas on valmentanut monia keilaajia, enimmäkseen junioreita, ja heistä nyt osa on aikuisikäisinä mukana maajoukkueessa. Niko Oksanen on monivuotinen henkilökohtainen valmennettava ja Sanna Pasasen kanssa yhteistyö on myös pitkäaikainen. Ahokas on valmentanut Suomen maajoukkueita jo vuosia ennen päävalmentajuuttaan ja on edellinen naisten maajoukkuevalmentaja. Oma poika, 18-vuotias Jesse Ahokas on isänsä valmentamana jo nyt voittanut lukuisia kansainvälisiä arvokisamitaleita. Viime vuonna junioreiden parikilpailun Euroopan mestaruuden ja tuoreimpana junioreiden MM-kultaa 2019.

Ahokkaan kiinnostus valmentamiseen syntyi noin kymmenen vuotta sitten, kun oma tytär ja poika nousivat keilailussa maajoukkuetasolle. 25 vuotta kestäneen keilailu-uransa kautta, ja maajoukkuetasolla vielä 2012 edustaneena, Ahokas luuli tietävänsä keilailusta ”asioita”, mutta kävikin ilmi, ettei tiennytkään.

- Uteliaisuudesta lähdin valmennuskursseille, jotta pysyisin kilpailuissa ajan hermoilla. Pikkuhiljaa kävin perus-, kilpa- ja sitten Pro-kurssit. Kiinnostukseni maajoukkuesuuntaan on sattumien summa. Alkuun ajattelin, että valmentaminen ei ole mun juttu, koska olen impulsiivinen ja huono häviäjä, mutta olen eri ihminen valmentajana.  Kokemus on tuonut mukanaan enemmän ajattelua ja nyt jokainen päivä on uuden oppimista. Virheitä tehdään, ne laitetaan ylös ja pyritään korjaamaan.

Puhuttaessa päävalmentajakauden ensimmäisestä vuodesta ja sen mukanaan tuomasta hurjasta menestyksestä Ahokas korostaa, että nuoret urheilijat ja valmentajat ovat tehneet hyvää työtä ja onnistuneet. Ideaalitilanne hänen mielestään on sellainen, että maajoukkuekeilaajilla on oma henkilökohtainen valmentaja, jota päävalmentaja tukee.

Kun maajoukkue menee kisoihin, päävalmentaja on taustalla ja huolehtii, että kaikki tarvittava on kohdallaan – että on oikeat pallot ja välineet. Ahokas painottaa myös, että valmentajan ja keilaajan yhteistyö on oltava saumatonta ja molempien pitää pystyä luottamaan toisiinsa. Jopa kilpailun sarjan aikana keilaaja-valmentaja -yhteistyö täytyy toimia. Esimerkiksi olosuhteiden, kuten radan ominaisuuksien muutoksiin pitää osata reagoida. Vuorovaikutus korostuu ja keilaajan tulee saada vahvistusta valmentajaltaan.

- Suomella on mestareita pitkältä ajalta ja kilpailu maailmalla kovenee koko ajan. Sanna Pasasen MM-pronssin arvo on korkealla, sillä maailmalla parhaat 50 naista keilaa ammatikseen. Psyykkinen ja fyysinen valmentautuminen on oltava huippu-urheilijatasolla, vahvistettuna kotijoukkojen tuella. Viimeisen kuluneen vuoden aikana olemme lisänneet psyykkistä valmennusta maajoukkuekeilaajille. Jos tehdään virheitä, omalla tekemisellään pitää näyttää esimerkkiä ja kritiikkiä pitää osata ottaa vastaan. Mottoni on: Kun tahtotila on oikea, tapahtuu hyviä asioita.

Tavoitteista kysyttäessä Ahokas toteaa hauskasti uudelleen, että hän on huono häviäjä, joten olisi kiva saada joku EM-kulta ensi vuonna omista EM-kisoista. Hänellä on vielä vuosi valmentajasopimusta jäljellä. Lisäksi hän toivoo, että nuoret nousisivat seuraavalle levelille ja että Suomesta saadaan maailmalle lisää huippukeilaajia. Tämän vuoden mitalisaavutus antaa ainakin ymmärtää, että matka etenee hienosti.